Kivunhoidon kirjaaminen lasten teho-osastolla : retrospektiivinen asiakirja-analyysi
Sirola, Outi (2011)
Sirola, Outi
Turun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101213740
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101213740
Tiivistelmä
Kivun tunnistaminen ja hoitaminen on vaativaa, se edellyttää monenlaista tietoa (Salanterä 2003, 106-107). Hyvä kivunhoito edellyttää systemaattista ja säännöllistä prosessimallin mukaista kirjaamista. Kirjaaminen on tärkeää myös hoidon jatkuvuuden kannalta. (Salanterä ym. 2006, 102-103.) Aikaisempien tutkimusten perusteella voidaan kuitenkin vetää johtopäätös siitä, että kivunhoidon kirjaaminen on edelleen puutteellista eikä se ole kovin systemaattista (Salanterä 2005a, 36; Kirra 2007, 68; Väänänen 2008, 64-67).
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä kivun hoitotyöstä kirjataan potilasasiakirjoihin ja miten kivunhoidon kirjaaminen yhdellä lasten teho-osastolla on kehittynyt elektronisen kirjaamisen myötä. Tutkimuksen tavoitteena on kivunhoidon kirjaamisen parantuminen ja hoitajien motivoiminen parempaan kivunhoidon kirjaamiseen.
Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä asiakirja-analyysinä ja tutkimuksen aineistona on potilasasiakirjoja (n=52) vuodelta 2003 ja potilasasiakirjoja (n=48) vuodelta 2009, molemmilta vuosilta yhden kuukauden ajalta. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin jä sisällön analyysin avulla tiivistettiin raporttien maininnat kivusta.
Tutkimuksessa todettiin, että vuoden 2003 potilaspapereista ei löytynyt yhtään kipumittarin lukemaa. Vuonna 2009 54% potilaspapereissa kipumittarin lukema löytyi. Kipumittarin lukemia kirjataan useammin, mutta silti raporttiosissa on edelleen yhtä paljon mainintoja ja huomioita kivusta. Hoitotyön kivunhoitomenetelmien kirjaaminen lisääntyi. Kivuhoidon kirjaaminen lasten teho-osastolla on muuttunut systemaattisemmaksi ja monipuolisemmaksi.
Vaikutusta on tutkimusaineiston aikavälillä, kivunhoitoon ja kivun arviointiin on kiinnitetty viime vuosina huomiota sekä koulutusta tähän on ollut saatavilla enemmän. Jatkossa voisi tutkia hoitajien mielipiteitä elektronisesta kivunhoidon kirjaamisesta. Kiinnostuksen kohteena voisi olla se, että miten he kokevat sen vaikuttaneen kirjaamiseen ja palveleeko potilastietojärjestelmän kipusivut hoitajien tarpeita.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä kivun hoitotyöstä kirjataan potilasasiakirjoihin ja miten kivunhoidon kirjaaminen yhdellä lasten teho-osastolla on kehittynyt elektronisen kirjaamisen myötä. Tutkimuksen tavoitteena on kivunhoidon kirjaamisen parantuminen ja hoitajien motivoiminen parempaan kivunhoidon kirjaamiseen.
Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä asiakirja-analyysinä ja tutkimuksen aineistona on potilasasiakirjoja (n=52) vuodelta 2003 ja potilasasiakirjoja (n=48) vuodelta 2009, molemmilta vuosilta yhden kuukauden ajalta. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin jä sisällön analyysin avulla tiivistettiin raporttien maininnat kivusta.
Tutkimuksessa todettiin, että vuoden 2003 potilaspapereista ei löytynyt yhtään kipumittarin lukemaa. Vuonna 2009 54% potilaspapereissa kipumittarin lukema löytyi. Kipumittarin lukemia kirjataan useammin, mutta silti raporttiosissa on edelleen yhtä paljon mainintoja ja huomioita kivusta. Hoitotyön kivunhoitomenetelmien kirjaaminen lisääntyi. Kivuhoidon kirjaaminen lasten teho-osastolla on muuttunut systemaattisemmaksi ja monipuolisemmaksi.
Vaikutusta on tutkimusaineiston aikavälillä, kivunhoitoon ja kivun arviointiin on kiinnitetty viime vuosina huomiota sekä koulutusta tähän on ollut saatavilla enemmän. Jatkossa voisi tutkia hoitajien mielipiteitä elektronisesta kivunhoidon kirjaamisesta. Kiinnostuksen kohteena voisi olla se, että miten he kokevat sen vaikuttaneen kirjaamiseen ja palveleeko potilastietojärjestelmän kipusivut hoitajien tarpeita.