Lapsen parhaaksi : - omahoitajuus ja lapsen osallisuus päiväkodissa
Salmela, Janni; Silvola, Hannaleena (2011)
Salmela, Janni
Silvola, Hannaleena
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101713849
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101713849
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheina olivat omahoitajuus päiväkodissa sekä lapsen osallisuus omahoitajaryhmässä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää omahoitajuuden toimivuutta päiväkodissa, sen merkitystä lapsille ja lasten osallisuuden toteutumista omahoitajaryhmässä. Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään omahoitajuuden ja lapsen osallisuuden lisäksi kiintymyssuhdeteoriaa, joka on yksi omahoitajakäytännön lähtökohdista. Avaamme myös vanhempien ja kasvattajan välillä tapahtuvaa kasvatuskumppanuutta, koska se on omahoitajakäytännön rinnalla kulkeva toimintatapa.
Omahoitajuus päivähoidossa on vielä melko uusi toimintatapa, joten tästä syystä sen tutkiminen toi niin meille, varhaiskasvatuksen alaisuudessa toimiville kasvattajille kuin asiasta kiinnostuneille lisää tietoa kyseisestä käytännöstä. Lapsen osallisuutta pohditaan paljon nyky-yhteiskunnassamme, mistä syystä se on merkittävä osa opinnäytetyötä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena käyttäen aineistonkeruumenetelmänä videointia ja havainnointia. Tutkimuskohteena oli yksi lapsiryhmä Etelä-Pohjanmaan lapset, nuoret ja lapsiperheet -kehittämishankkeen pilottipäiväkodista. Aineistonkeruu toteutettiin viitenä päivänä kevään 2011 aikana.
Tutkimustulokset osoittivat, että omahoitajakäytäntö toimintatapana on lapsen sopeutumista päivähoitoon helpottava työmuoto. Käytännön toteutus vaatii vielä joiltakin osin kehittämistyötä, mutta omahoitajuuden hyödyt ovat silti hyvin nähtävissä. Suurimmat hyödyt koskivat omahoitajan tietoutta jokaisesta lapsesta yksilönä. Omahoitajakäytäntö antaa lapselle turvaa: lapsi voi luottaa omahoitajan lohduttavan surussa, mutta myös tukevan, kannustavan ja ohjaavan sopivassa käytöksessä. Käytäntöä kehitettäessä tulisi kiinnittää erityisesti huomiota siihen, ettei omahoitajuutta toteutettaisi tiukasti vain teoriatiedon pohjalta, vaan uskallettaisiin luottaa rohkeammin myös omaan ammattitaitoon teoriatietoa soveltaen. Omahoitajaryhmässä lapsen osallisuus toteutui hyvin; lapset pystyivät vaikuttamaan asioihin. Koska meillä ei ollut vertailukohtaa, emme voi kuitenkaan yleistää, että vain omahoitajaryhmässä lapset olisivat osallisia.
Omahoitajuus päivähoidossa on vielä melko uusi toimintatapa, joten tästä syystä sen tutkiminen toi niin meille, varhaiskasvatuksen alaisuudessa toimiville kasvattajille kuin asiasta kiinnostuneille lisää tietoa kyseisestä käytännöstä. Lapsen osallisuutta pohditaan paljon nyky-yhteiskunnassamme, mistä syystä se on merkittävä osa opinnäytetyötä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena käyttäen aineistonkeruumenetelmänä videointia ja havainnointia. Tutkimuskohteena oli yksi lapsiryhmä Etelä-Pohjanmaan lapset, nuoret ja lapsiperheet -kehittämishankkeen pilottipäiväkodista. Aineistonkeruu toteutettiin viitenä päivänä kevään 2011 aikana.
Tutkimustulokset osoittivat, että omahoitajakäytäntö toimintatapana on lapsen sopeutumista päivähoitoon helpottava työmuoto. Käytännön toteutus vaatii vielä joiltakin osin kehittämistyötä, mutta omahoitajuuden hyödyt ovat silti hyvin nähtävissä. Suurimmat hyödyt koskivat omahoitajan tietoutta jokaisesta lapsesta yksilönä. Omahoitajakäytäntö antaa lapselle turvaa: lapsi voi luottaa omahoitajan lohduttavan surussa, mutta myös tukevan, kannustavan ja ohjaavan sopivassa käytöksessä. Käytäntöä kehitettäessä tulisi kiinnittää erityisesti huomiota siihen, ettei omahoitajuutta toteutettaisi tiukasti vain teoriatiedon pohjalta, vaan uskallettaisiin luottaa rohkeammin myös omaan ammattitaitoon teoriatietoa soveltaen. Omahoitajaryhmässä lapsen osallisuus toteutui hyvin; lapset pystyivät vaikuttamaan asioihin. Koska meillä ei ollut vertailukohtaa, emme voi kuitenkaan yleistää, että vain omahoitajaryhmässä lapset olisivat osallisia.