"EI TUNTUNUT ENÄÄ SILTÄ, ETTÄ NÄYTTÄÄ TYPERÄLTÄ, JOS USKALTAA TEHDÄ JOTAIN" : - Liikekielen tutkiminen devising-prosessissa
Niemi, Sanna (2011)
Niemi, Sanna
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011110814327
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011110814327
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on laadullinen tapaustutkimus. Se on hankkeistettu ja toteutettu Kuusankosken teatterissa, joka on ammattijohtoinen harrastajateatteri Kouvolassa. Siellä työn tekijä ohjasi neljälle nuorelle naiselle devising-menetelmällä esityksen ”Kai olen jossain onnistunut”, jonka aiheina olivat onnistuminen ja epäonnistuminen. Työssä tutkitaan teatteri-ilmaisun ohjaajan mahdollisuuksia tukea ohjattavien oman liikekielen löytämistä ja sen kehittymistä. Tämän lisäksi tekijää kiinnostivat se, miltä liikkuminen tuntuu ryhmäläisistä ja se, mikä tanssissa on merkityksellistä. Tekijä halusi myös tutkia, mitä liikkeellä voi tehdä esityksessä. Opinnäytetyönsä avulla tekijä pyrki kehittämään omaa ammattitaitoaan. Prosessi koostui harjoitteista, joissa tutkittiin eri tapoja tuottaa liikettä. Työn lähtökohtana olivat tekijän oma kiinnostus liikkeeseen ja tanssiin, sekä kokemukset oman liikekielen löytämisestä.
Aineistona on käytetty tekijän työpäiväkirjaa, jota hän kirjoitti koko prosessin ajan. Se koostuu harjoituksissa ja esityksissä tehdyistä huomioista. Tämän lisäksi aineistona toimivat ryhmäläisten työpäiväkirjat, joissa he pohtivat oppimistaan ja sitä, miltä liikkuminen heistä tuntui. Myös ryhmäläisten palaute ja kuvattu esitys toimivat materiaalina. Näiden lisäksi opinnäytteen tekijä on tutustunut alan tutkimuskirjallisuuteen.
Aineiston analyysin perusteella voidaan todeta, että teatteri-ilmaisun ohjaajalla on hyvät mahdollisuudet tukea henkilöiden liikeilmaisua, mutta ohjaajan oma kiinnostus tanssiin ja liikkeeseen vaikuttavat myös asiaan. Tekijän havaintojen perusteella voidaan myös todeta, että liiketyöskentely onnistuu parhaiten turvallisessa ryhmässä ja se lisää osallistujien itsevarmuutta sekä tietoisuutta kehostaan. Esityksessä liikkeellä voi välittää erilaisia tunteita ja sitä voi sekoittaa erilaisten elementtien kanssa, jolloin tekijän havainnon mukaan kokonaisuudesta tulee monipuolisempi. Tämän opinnäytetyön teko on laajentanut tekijänsä käsitystä tanssista.
Aineistona on käytetty tekijän työpäiväkirjaa, jota hän kirjoitti koko prosessin ajan. Se koostuu harjoituksissa ja esityksissä tehdyistä huomioista. Tämän lisäksi aineistona toimivat ryhmäläisten työpäiväkirjat, joissa he pohtivat oppimistaan ja sitä, miltä liikkuminen heistä tuntui. Myös ryhmäläisten palaute ja kuvattu esitys toimivat materiaalina. Näiden lisäksi opinnäytteen tekijä on tutustunut alan tutkimuskirjallisuuteen.
Aineiston analyysin perusteella voidaan todeta, että teatteri-ilmaisun ohjaajalla on hyvät mahdollisuudet tukea henkilöiden liikeilmaisua, mutta ohjaajan oma kiinnostus tanssiin ja liikkeeseen vaikuttavat myös asiaan. Tekijän havaintojen perusteella voidaan myös todeta, että liiketyöskentely onnistuu parhaiten turvallisessa ryhmässä ja se lisää osallistujien itsevarmuutta sekä tietoisuutta kehostaan. Esityksessä liikkeellä voi välittää erilaisia tunteita ja sitä voi sekoittaa erilaisten elementtien kanssa, jolloin tekijän havainnon mukaan kokonaisuudesta tulee monipuolisempi. Tämän opinnäytetyön teko on laajentanut tekijänsä käsitystä tanssista.