"Saanko enää lenkkeillä?" Liikuntasuositukset ohimenevän aivoverenkiertohäiriön (TIA) sairastaneille
Scheweleff, Mari; Huhtaniska, Sanna (2011)
Scheweleff, Mari
Huhtaniska, Sanna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2011
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112215019
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112215019
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä liikuntasuositusopas, joka antaa tietoa ohimenevän aivoverenkiertohäiriön sairastaneille (TIA) heille soveltuvasta liikunnasta sekä tietoa liikunnan suotuisista vaikutuksista aivoverenkiertohäiriöiden riskitekijöihin. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä TIA-potilaiden tietoa turvallisesta liikunnan harrastamisesta ja alentaa liikkumiseen mahdollisesti liittyviä pelkoja sekä motivoida liikunnan harrastamiseen. Yhteistyökumppanimme oli Pirkanmaan sairaanhoitopiiri. Opas tulee Tampereen yliopistollisen sairaalan osaston 10B käyttöön osaksi potilasneuvontaa.
TIA-kohtaus on ohimenevä aivoverenkiertohäiriö, jonka oireet aiheutuvat verenkierron ja hapen saannin häiriintymisestä aivokudoksessa tai silmän verkkokalvolla. Oireet ovat samankaltaisia kuin aivoinfarktissa, mutta ne menevät nopeasti ohi – usein tunnin kuluessa. Lyhytkestoisetkin oireet ovat aivohalvauksen vaaran merkki ja siksi TIA-kohtauksen syy on selvitettävä ja hoidettava.
TIA-potilaiden liikuntasuositukset eivät suuresti poikkea yleisistä terveysliikuntasuosituksista. Liikunnan tulee olla säännöllistä, päivittäistä sekä kohtuullisesti kuormittavaa. Normaaliin fyysisen tason rasitukseen voidaan palata asteittain.
Opas onnistui hyvin ja toivottavasti se motivoi mahdollisimman useita TIA-potilaita harrastamaan liikuntaa. Jatkoehdotuksena esitämme TIA- potilaiden liikunnan harrastamisen seurantaa perusterveydenhuollossa.
TIA-kohtaus on ohimenevä aivoverenkiertohäiriö, jonka oireet aiheutuvat verenkierron ja hapen saannin häiriintymisestä aivokudoksessa tai silmän verkkokalvolla. Oireet ovat samankaltaisia kuin aivoinfarktissa, mutta ne menevät nopeasti ohi – usein tunnin kuluessa. Lyhytkestoisetkin oireet ovat aivohalvauksen vaaran merkki ja siksi TIA-kohtauksen syy on selvitettävä ja hoidettava.
TIA-potilaiden liikuntasuositukset eivät suuresti poikkea yleisistä terveysliikuntasuosituksista. Liikunnan tulee olla säännöllistä, päivittäistä sekä kohtuullisesti kuormittavaa. Normaaliin fyysisen tason rasitukseen voidaan palata asteittain.
Opas onnistui hyvin ja toivottavasti se motivoi mahdollisimman useita TIA-potilaita harrastamaan liikuntaa. Jatkoehdotuksena esitämme TIA- potilaiden liikunnan harrastamisen seurantaa perusterveydenhuollossa.