JOUKKOLIIKENTEEN VIRANOMAISTOIMINTA JA LINJA-AUTOLIIKENTEEN JÄRJESTÄMINEN JOUKKOLIIKENNELAIN JA PALVELUSOPIMUKSEN MUKAISESTI
Ahokanto, Timo (2011)
Ahokanto, Timo
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111814813
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111814813
Tiivistelmä
Yhteistyö ja verkostoituminen ovat aina haasteellisia. Yhteisen edun näkeminen, puhumattakaan sen ajamisesta, on kovin vaikeaa. Yhteistyöfoorumeista tulee herkästi edunvalvontafoorumi.
Verkostoitunut toiminta kahden tai useamman osapuolen välillä on usein luonteeltaan tavoitteellista, jatkuvaa, säännöllistä ja erityisesti luottamuksellista yhteistyötä. Millään sopimuksilla ei ole mahdollis-ta sitouttaa verkoston jäseniä eikä sopia kaikista mahdollisista yksityiskohdista. Osapuolten on oltava henkisesti valmiita yhteistyöhön ja miellettävä yhteisen hyödyn merkityksen.
Verkosto tarvitsee aina myös vastuun kantajan. Usein se löytyy luonnostaan, kun joku tai jotkut yhteis-työn osapuolet ottavat aloitteen ja laittavat itsensä likoon yhteisen asian puolesta. Vetovastuu ei kui-tenkaan saa olla yksittäisen organisaation yksittäisellä jäsenellä, koska tämä luo riskialttiin tilanteen esimerkiksi työsuhteissa tapahtuvissa muutoksissa.
Verkoston käynnistämisen yhteydessä olevassa muutostilanteessa on ensinnäkin aina määriteltävä muutoksen tavoitteet, todettava perustelut ja pohdittava keinot. Onnistuneessa muutoksessa kiinnite-tään samanaikaisesti huomiota myös organisaation toimivuuden, kuten esimerkiksi Turun joukkolii-kennetoimiston, kehittämiseen muutoksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa työolosuhteiden ja muu-tostavoitteiden keskinäistä suhteuttamista siten, että muutoksen suunnittelussa ja toteuttamisessa otetaan muutostarpeiden lisäksi huomioon työskentelyolosuhteet, tiedonkulku, johtaminen ja työn sisällöt sekä fyysiset olosuhteet, jotka kaikki yhdessä muotoilevat työyhteisön toimintaa muutoksessa.
Muutoksen lähtökohtana täytyy lisäksi olla verkoston osapuolten oma toiminta ja siinä havaitut muu-tostarpeet tai ulkopuolelta tulleet haasteet kuten esimerkiksi joukkoliikennelain muutokset. Muutoksen suunnittelussa, toteuttamisessa, kehittämisessä ja arvioinnissa tulee ottaa huomioon samanaikaisesti organisaation yleistavoitteet ja organisaation vaatimukset. Hyvässä muutoksen johtamisessa mo-lemmat näkökulmat otetaan huomioon siten, että kaikissa vaiheissa toiminnan päämäärä ja muutok-sen tavoite säilyy kirkkaana, johtaminen perustuu tosiasioihin ja on prosessin omaista.
Muutokselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää hyvää johtamista sekä kunkin muutok-sen erityiselementtien hallintaa. Substanssiosaaminen ei riitä, vaan on osattava johtaa myös ihmisiä siten, että heidän yksilölliset tarpeensa ja organisaation tavoitteet tulevat muutoksessa huomioon otetuiksi. Siksi läsnäolo muutosta konkreettisesti toteuttavien keskuudessa on olennaista.
Joukkoliikenteen seudullisia viranomaisia on Suomessa ainoastaan neljä. Nämä ovat Hämeenlinnan seutu, Lahden seutu, pääkaupunkiseutu sekä Tampereen seutu. Pääkaupungin seutuyhteistyötä lukuun ottamatta muut seudulliset organisaatiot on perustettu joukkoliikennelain uudistuksen yhteydessä. Näistä Tampereen seudullinen viranomainen on tuorein. Toiminta käynnistyi vuoden 2011 alusta. Kokemukset seutuorganisaatioista ovat täten vielä vähäiset. Kokemusten arviointia vaikeuttaa lisäksi se, että PSA:n ja joukkoliikennelain siirtymäkausi on vielä meneillään ja liikennettä järjestetään siirtymäajan säädösten mukaisesti. Olemassa olevien seudullisten virranomaisten lähtötilanteen ja verkostoitumisen tavoitteet poikkeavat lisäksi kovasti toisistaan.
Liikenne- ja viestintäministeriö sekä joukkoliikenteenlainsäädäntö edellyttävät kuitenkin että joukkolii-kenne suunnitellaan seudullisina ja alueellisina kokonaisuuksina. Myös tästä syystä seudullisilla viran-omaisilla on oma roolinsa erityisesti kun arvioidaan ja tehdään päätöksiä siirtymäajan liikennöintiso-pimusten päättymisen jälkeisen joukkoliikenteen järjestämistavasta. Viranomaisen toimivalta-aluetta määriteltäessä tulee tämä ottaa huomioon.
Turun seudulla toteuttamiskelpoisin vaihtoehdoksi osoittautui malli, jossa seudulle perustetaan seu-dullinen joukkoliikenteen toimivaltainen viranomainen vastuukuntamallin mukaisesti siten, että viran-omaisorganisaatio tulee muodostaa ensimmäisessä vaiheessa, 1.1.2012 alkaen, Kaarinan, Liedon, Naantalin, Raision, Ruskon ja Turun kuntien välisenä yhteistyönä. Viranomaisen toimivalta-alue on näiden kuntien muodostama alue. Muiden kuntien osalta seutuyhteistyön käynnistämistä hankaloittaa se, että niiden liikennettä Turkuun järjestetään sopimuksilla, joiden liikenne ei merkittävässä määrin tulisi kuulumaan Turun seudun viranomaisen toimivaltaan. Lisäksi nämä sopimukset päättyvät vasta huomattavasti myöhemmin eli vuosien 2016 ja 2018 aikana.
Jotta joukkoliikenteen kehittäminen olisi tulevaisuudessa mahdollisimman hyvin kuntien päätettävissä ja vaikutusvallassa siten, että seudulle saadaan rakennettua yhtenäinen työssäkäyntialueen kokoinen joukkoliikennejärjestelmä ja palvelut tuotetaan palvelutasotavoitteiden mukaisesti, on seudullinen viranomainen hyvä vaihtoehto.
Siirtymäajan liikennöintisopimusten päättymisen jälkeistä liikenteenjärjestämistavasta Turun seudulla tehdään päätökset kevään 2012 aikana niiden sopimusten osalta jotka päättyvät 30.6.2014. Liiken-teenjärjestämistapoihin liittyvät taustaselvitykset ja yksityiskohtaisemmat kuntakohtaiset arviot teh-dään syksyn 2011 ja kevään 2012 aikana. Mikäli Liikenne- ja viestintäministeriön näkemyksen mukai-sesti Valtioneuvosto yleistä sääntöä säädä, ei markkinaehtoinen liikenteen järjestämistapa ole toteu-tettavissa oleva vaihtoehto ja näin ollen linja-autoliikenne on järjestettävä palvelusopimusasetuksen mukaisesti tuettujen seutu- ja kaupunkilippujen säilyttämiseksi.
Verkostoitunut toiminta kahden tai useamman osapuolen välillä on usein luonteeltaan tavoitteellista, jatkuvaa, säännöllistä ja erityisesti luottamuksellista yhteistyötä. Millään sopimuksilla ei ole mahdollis-ta sitouttaa verkoston jäseniä eikä sopia kaikista mahdollisista yksityiskohdista. Osapuolten on oltava henkisesti valmiita yhteistyöhön ja miellettävä yhteisen hyödyn merkityksen.
Verkosto tarvitsee aina myös vastuun kantajan. Usein se löytyy luonnostaan, kun joku tai jotkut yhteis-työn osapuolet ottavat aloitteen ja laittavat itsensä likoon yhteisen asian puolesta. Vetovastuu ei kui-tenkaan saa olla yksittäisen organisaation yksittäisellä jäsenellä, koska tämä luo riskialttiin tilanteen esimerkiksi työsuhteissa tapahtuvissa muutoksissa.
Verkoston käynnistämisen yhteydessä olevassa muutostilanteessa on ensinnäkin aina määriteltävä muutoksen tavoitteet, todettava perustelut ja pohdittava keinot. Onnistuneessa muutoksessa kiinnite-tään samanaikaisesti huomiota myös organisaation toimivuuden, kuten esimerkiksi Turun joukkolii-kennetoimiston, kehittämiseen muutoksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa työolosuhteiden ja muu-tostavoitteiden keskinäistä suhteuttamista siten, että muutoksen suunnittelussa ja toteuttamisessa otetaan muutostarpeiden lisäksi huomioon työskentelyolosuhteet, tiedonkulku, johtaminen ja työn sisällöt sekä fyysiset olosuhteet, jotka kaikki yhdessä muotoilevat työyhteisön toimintaa muutoksessa.
Muutoksen lähtökohtana täytyy lisäksi olla verkoston osapuolten oma toiminta ja siinä havaitut muu-tostarpeet tai ulkopuolelta tulleet haasteet kuten esimerkiksi joukkoliikennelain muutokset. Muutoksen suunnittelussa, toteuttamisessa, kehittämisessä ja arvioinnissa tulee ottaa huomioon samanaikaisesti organisaation yleistavoitteet ja organisaation vaatimukset. Hyvässä muutoksen johtamisessa mo-lemmat näkökulmat otetaan huomioon siten, että kaikissa vaiheissa toiminnan päämäärä ja muutok-sen tavoite säilyy kirkkaana, johtaminen perustuu tosiasioihin ja on prosessin omaista.
Muutokselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää hyvää johtamista sekä kunkin muutok-sen erityiselementtien hallintaa. Substanssiosaaminen ei riitä, vaan on osattava johtaa myös ihmisiä siten, että heidän yksilölliset tarpeensa ja organisaation tavoitteet tulevat muutoksessa huomioon otetuiksi. Siksi läsnäolo muutosta konkreettisesti toteuttavien keskuudessa on olennaista.
Joukkoliikenteen seudullisia viranomaisia on Suomessa ainoastaan neljä. Nämä ovat Hämeenlinnan seutu, Lahden seutu, pääkaupunkiseutu sekä Tampereen seutu. Pääkaupungin seutuyhteistyötä lukuun ottamatta muut seudulliset organisaatiot on perustettu joukkoliikennelain uudistuksen yhteydessä. Näistä Tampereen seudullinen viranomainen on tuorein. Toiminta käynnistyi vuoden 2011 alusta. Kokemukset seutuorganisaatioista ovat täten vielä vähäiset. Kokemusten arviointia vaikeuttaa lisäksi se, että PSA:n ja joukkoliikennelain siirtymäkausi on vielä meneillään ja liikennettä järjestetään siirtymäajan säädösten mukaisesti. Olemassa olevien seudullisten virranomaisten lähtötilanteen ja verkostoitumisen tavoitteet poikkeavat lisäksi kovasti toisistaan.
Liikenne- ja viestintäministeriö sekä joukkoliikenteenlainsäädäntö edellyttävät kuitenkin että joukkolii-kenne suunnitellaan seudullisina ja alueellisina kokonaisuuksina. Myös tästä syystä seudullisilla viran-omaisilla on oma roolinsa erityisesti kun arvioidaan ja tehdään päätöksiä siirtymäajan liikennöintiso-pimusten päättymisen jälkeisen joukkoliikenteen järjestämistavasta. Viranomaisen toimivalta-aluetta määriteltäessä tulee tämä ottaa huomioon.
Turun seudulla toteuttamiskelpoisin vaihtoehdoksi osoittautui malli, jossa seudulle perustetaan seu-dullinen joukkoliikenteen toimivaltainen viranomainen vastuukuntamallin mukaisesti siten, että viran-omaisorganisaatio tulee muodostaa ensimmäisessä vaiheessa, 1.1.2012 alkaen, Kaarinan, Liedon, Naantalin, Raision, Ruskon ja Turun kuntien välisenä yhteistyönä. Viranomaisen toimivalta-alue on näiden kuntien muodostama alue. Muiden kuntien osalta seutuyhteistyön käynnistämistä hankaloittaa se, että niiden liikennettä Turkuun järjestetään sopimuksilla, joiden liikenne ei merkittävässä määrin tulisi kuulumaan Turun seudun viranomaisen toimivaltaan. Lisäksi nämä sopimukset päättyvät vasta huomattavasti myöhemmin eli vuosien 2016 ja 2018 aikana.
Jotta joukkoliikenteen kehittäminen olisi tulevaisuudessa mahdollisimman hyvin kuntien päätettävissä ja vaikutusvallassa siten, että seudulle saadaan rakennettua yhtenäinen työssäkäyntialueen kokoinen joukkoliikennejärjestelmä ja palvelut tuotetaan palvelutasotavoitteiden mukaisesti, on seudullinen viranomainen hyvä vaihtoehto.
Siirtymäajan liikennöintisopimusten päättymisen jälkeistä liikenteenjärjestämistavasta Turun seudulla tehdään päätökset kevään 2012 aikana niiden sopimusten osalta jotka päättyvät 30.6.2014. Liiken-teenjärjestämistapoihin liittyvät taustaselvitykset ja yksityiskohtaisemmat kuntakohtaiset arviot teh-dään syksyn 2011 ja kevään 2012 aikana. Mikäli Liikenne- ja viestintäministeriön näkemyksen mukai-sesti Valtioneuvosto yleistä sääntöä säädä, ei markkinaehtoinen liikenteen järjestämistapa ole toteu-tettavissa oleva vaihtoehto ja näin ollen linja-autoliikenne on järjestettävä palvelusopimusasetuksen mukaisesti tuettujen seutu- ja kaupunkilippujen säilyttämiseksi.