Polven tekonivelleikkauksen jälkeisen itsenäisen kuntoutumisen seuranta 10 viikon harjoittelujakson aikana
Laurokari, Kai; Rantala, Saku; Toivonen, Juuso (2011)
Laurokari, Kai
Rantala, Saku
Toivonen, Juuso
Turun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112815894
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112815894
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella ja arvioida polven tekonivelleikkauksen jälkeistä kuntoutumista yksilötasolla kymmenen viikon harjoittelujakson aikana. Tutkimuksella halutaan selvittää onko kuntoutujan omalla aktiivisuudella ja itsenäisesti tai ryhmässä toteutetulla harjoittelulla merkitystä leikkauksen jälkeiseen toimintakykyyn. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Turun seudun Nivelyhdistyksen kanssa, jonka kautta saatiin osallistujat tutkimukseen. Tutkittava ryhmä oli kooltaan 13 henkilöä, joilla leikkauksesta oli kulunut 6-12 kuukautta.
Tutkimus aloitettiin alkumittauksella, jossa tarkasteltiin kuntoutujien sen hetkistä toimintakykyä, tutkittiin polven liikkuvuus, polven kuormituksen sietokyky ja painonjakautuminen liikkumisessa sekä alaraajojen lihasvoima. Aineiston keruumenetelminä olivat harjoituspäiväkirja 10 viikon ajalta, toistokyykistystesti ja 10 metrin kävelytesti. Polven liikkuvuus mitattiin vipuvarsigoniometrillä. Osa testeistä toteutettiin Balance Master- laitteella. Lisäksi kaikki täyttivät kyselylomakkeen, jolla pyrittiin selvittämään kuntoutujan itsensä kokema preoperatiivinen toimintakyky, harjoittelun määrä ja laatu, motivaatio, liikkumisen apuvälineet sekä kivun määrä. Loppumittauksessa tehtiin samat testit samassa järjestyksessä ja lisäksi kaikki täyttivät kyselylomakkeen, jossa selvitettiin kuntoutujan kokema sen hetkinen toimintakyky ja siinä tapahtuneet mahdolliset muutokset, motivaatio, liikkumisen apuvälineet sekä kivun määrä. Aineistoa analysoitiin yksinkertaisesti vertailemalla alku- ja loppumittausten numeerisia tuloksia toisiinsa. Saadut tulokset taulukoitiin ja niitä arvioitiin henkilökohtaisella tasolla ja vertaamalla kyseisen kuntoutujan harjoittelun määrään ja laatuun tehtiin johtopäätökset.
Tulokset osoittavat että kaikilla kuntoutujilla tapahtui kehitystä joissakin valituista testeistä, vastaavasti tulokset pysyivät samoina tai heikentyivät osassa testeistä. Eniten parannusta tapahtui nivel-liikkuvuudessa sekä 10 metrin kävelytestissä. Pääsääntöisesti myös kipu oli hävinnyt tai lieventynyt harjoittelujakson aikana. Tuloksista voidaan päätellä myös, että ei ole niinkään väliä harjoitteleeko kuntoutuja ryhmässä vai yksilöllisesti. Enemmän merkitystä on harjoittelun määrällä ja laadulla. Mitä säännöllisempää ja monipuolisempaa harjoittelu on, sitä parempia tuloksia kuntoutuja saavutti.
Tutkimus aloitettiin alkumittauksella, jossa tarkasteltiin kuntoutujien sen hetkistä toimintakykyä, tutkittiin polven liikkuvuus, polven kuormituksen sietokyky ja painonjakautuminen liikkumisessa sekä alaraajojen lihasvoima. Aineiston keruumenetelminä olivat harjoituspäiväkirja 10 viikon ajalta, toistokyykistystesti ja 10 metrin kävelytesti. Polven liikkuvuus mitattiin vipuvarsigoniometrillä. Osa testeistä toteutettiin Balance Master- laitteella. Lisäksi kaikki täyttivät kyselylomakkeen, jolla pyrittiin selvittämään kuntoutujan itsensä kokema preoperatiivinen toimintakyky, harjoittelun määrä ja laatu, motivaatio, liikkumisen apuvälineet sekä kivun määrä. Loppumittauksessa tehtiin samat testit samassa järjestyksessä ja lisäksi kaikki täyttivät kyselylomakkeen, jossa selvitettiin kuntoutujan kokema sen hetkinen toimintakyky ja siinä tapahtuneet mahdolliset muutokset, motivaatio, liikkumisen apuvälineet sekä kivun määrä. Aineistoa analysoitiin yksinkertaisesti vertailemalla alku- ja loppumittausten numeerisia tuloksia toisiinsa. Saadut tulokset taulukoitiin ja niitä arvioitiin henkilökohtaisella tasolla ja vertaamalla kyseisen kuntoutujan harjoittelun määrään ja laatuun tehtiin johtopäätökset.
Tulokset osoittavat että kaikilla kuntoutujilla tapahtui kehitystä joissakin valituista testeistä, vastaavasti tulokset pysyivät samoina tai heikentyivät osassa testeistä. Eniten parannusta tapahtui nivel-liikkuvuudessa sekä 10 metrin kävelytestissä. Pääsääntöisesti myös kipu oli hävinnyt tai lieventynyt harjoittelujakson aikana. Tuloksista voidaan päätellä myös, että ei ole niinkään väliä harjoitteleeko kuntoutuja ryhmässä vai yksilöllisesti. Enemmän merkitystä on harjoittelun määrällä ja laadulla. Mitä säännöllisempää ja monipuolisempaa harjoittelu on, sitä parempia tuloksia kuntoutuja saavutti.