Viimeisen katseen merkitys. : Saattohoitotyön kokemukselliset haasteet terveyskeskuksen vuodeosastolla.
Raitanen, Kauno; Sohlman, Marika (2011)
Raitanen, Kauno
Sohlman, Marika
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112415348
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112415348
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia tunteita saattohoitotyön toteutuksessa nousee esiin sekä mikä on työyhteisön toimintatapojen ja työhyvinvoinnin merkitys esiin nouseviin tunteisiin.
Tutkimuksessamme käytimme sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto tutkimukseen kerättiin lomakekyselyllä (n=20) ja teemahaastatteluilla (n=3). Lomakekyselyn aineisto käsiteltiin SPSS-ohjelmistolla sekä avointen kysymysten osalta sisältöanalyysillä. Haastatteluaineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Tulokset osoittivat, että hoitohenkilökunnalle saattohoitotyössä esiin nousevien positiivisten ja negatiivisten tunteiden sekä työhyvinvoinnin välillä on selkeä yhteys. Jos hoitaja kokee saavansa tukea saattohoidon toteutukseen riittävästi, vähenee myös esiin nousevien negatiivisten tunteiden määrä. Hoitajan näkökulmasta saattohoitotyössä ilmenevien tunteiden hallittavuus lisääntyy yhdessä työyhteisön toimintatapojen ja vastuiden selkeyden kanssa. Opinnäytetyömme tuloksia voidaan hyödyntää kohdetyöyhteisön työhyvinvointia kehitettäessä.
Jotta saattohoidon laatua maassamme saataisiin kehitettyä, olisi saattohoitotyötä toteuttavissa organisaatioissa aikaansaatava selkeät toimintamallit ja vastuut saattohoidon toteutukseen. Saattohoitoon osallistuville tulisi taata riittävä koulutus, jotta laadukasta ihmisarvon kunnioittamiseen ja omaisten tukemiseen pohjautuvaa hoitotyötä olisi mahdollista toteuttaa. Lisäksi säännöllisen työnohjauksen merkitys korostuu työssä, jonka toteuttaminen pohjautuu henkilön persoonaan sekä herkkyyteen huomata tunnetilojen muutoksia.
Tutkimuksessamme käytimme sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto tutkimukseen kerättiin lomakekyselyllä (n=20) ja teemahaastatteluilla (n=3). Lomakekyselyn aineisto käsiteltiin SPSS-ohjelmistolla sekä avointen kysymysten osalta sisältöanalyysillä. Haastatteluaineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Tulokset osoittivat, että hoitohenkilökunnalle saattohoitotyössä esiin nousevien positiivisten ja negatiivisten tunteiden sekä työhyvinvoinnin välillä on selkeä yhteys. Jos hoitaja kokee saavansa tukea saattohoidon toteutukseen riittävästi, vähenee myös esiin nousevien negatiivisten tunteiden määrä. Hoitajan näkökulmasta saattohoitotyössä ilmenevien tunteiden hallittavuus lisääntyy yhdessä työyhteisön toimintatapojen ja vastuiden selkeyden kanssa. Opinnäytetyömme tuloksia voidaan hyödyntää kohdetyöyhteisön työhyvinvointia kehitettäessä.
Jotta saattohoidon laatua maassamme saataisiin kehitettyä, olisi saattohoitotyötä toteuttavissa organisaatioissa aikaansaatava selkeät toimintamallit ja vastuut saattohoidon toteutukseen. Saattohoitoon osallistuville tulisi taata riittävä koulutus, jotta laadukasta ihmisarvon kunnioittamiseen ja omaisten tukemiseen pohjautuvaa hoitotyötä olisi mahdollista toteuttaa. Lisäksi säännöllisen työnohjauksen merkitys korostuu työssä, jonka toteuttaminen pohjautuu henkilön persoonaan sekä herkkyyteen huomata tunnetilojen muutoksia.