"Heittäytymistä hyvässä ja pahassa" : sairaanhoitajien kokemuksia terapeuttisessa omahoitajuudessa jaksamisessa.
Terho, Tuukka (2011)
Terho, Tuukka
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112815986
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112815986
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Terho, Tuukka. ”Heittäytymistä hyvässä ja pahassa” - Sairaanhoitajien kokemuksia terapeuttisessa omahoitajuudessa jaksamisessa. 54 sivua., 3 liitettä. Helsinki, syksy 2011.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki, Hoitoalan koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Opinnäytetyö keskittyy Helsingin Diakonissalaitoksen Pitäjänmäen (HDL) lasten intensiivihoidon terapeuttisen omahoitajuuden tutkimiseen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia keinoja intensiivihoidon osastojen sairaanhoitajilla on jaksaa terapeuttisessa omahoitajasuhteessa sekä mahdollisesti kehittää omahoitajuudessa jaksamisen keinoja. Opinnäytetyön teoriaosassa esitellään ja määritellään omahoitajuuteen ja terapeuttiseen omahoitajuuteen liittyviä käsitteitä.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla viittä Diakonissalaitoksen Helsingin Pitäjänmäen intensiiviyksikön sairaanhoitajaa. Haastateltavat olivat toimineet omahoitajasuhteessa enintään kaksi vuotta. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina syksyllä 2011. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysimenetelmän avulla.
Tulosten perusteella hoitajilla oli hyvä käsitys siitä miten terapeuttista omahoitajuutta toteutetaan. Hoitajien tukena oli työryhmän, yksikön ja muiden yhteistyötekijöiden tuki. Hoitajilla oli keinoja jaksaa työssään ja he kokivat työnsä mielekkääksi. Jokaisella hoitajalla oli omat keinonsa, mutta yhteneväisyyksiä oli. Jokainen haastateltava mainitsi, että terapeuttinen omahoitajuus vaatii ryhmätyöskentelyä, vaikka onkin pääasiassa yksin tehtävää työtä. Yksikään hoitaja ei kokenut, että omahoitajasuhde olisi liian kuormittava. Jokainen haastateltavista mainitsi myös ulkopuolisen tuen käytön: joko psykologin keskustelut, työnohjaus tai esimies.
Kaksi viidestä hoitajasta oli työssään päässyt toteuttamaan lapsi – ja perhetyötä. Jokainen heistä mainitsi, että se on omahoitajasuhteen kannalta sekä kuormittavaa että tukevaa, riippuen lapsen perhetilanteesta.
Asiasanat: Lastensuojelu, omahoitajajärjestelmä, jaksaminen, sairaanhoitajat, perhehoito, kvalitatiivinen tutkimus
Terho, Tuukka. ”Heittäytymistä hyvässä ja pahassa” - Sairaanhoitajien kokemuksia terapeuttisessa omahoitajuudessa jaksamisessa. 54 sivua., 3 liitettä. Helsinki, syksy 2011.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki, Hoitoalan koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Opinnäytetyö keskittyy Helsingin Diakonissalaitoksen Pitäjänmäen (HDL) lasten intensiivihoidon terapeuttisen omahoitajuuden tutkimiseen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia keinoja intensiivihoidon osastojen sairaanhoitajilla on jaksaa terapeuttisessa omahoitajasuhteessa sekä mahdollisesti kehittää omahoitajuudessa jaksamisen keinoja. Opinnäytetyön teoriaosassa esitellään ja määritellään omahoitajuuteen ja terapeuttiseen omahoitajuuteen liittyviä käsitteitä.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla viittä Diakonissalaitoksen Helsingin Pitäjänmäen intensiiviyksikön sairaanhoitajaa. Haastateltavat olivat toimineet omahoitajasuhteessa enintään kaksi vuotta. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina syksyllä 2011. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysimenetelmän avulla.
Tulosten perusteella hoitajilla oli hyvä käsitys siitä miten terapeuttista omahoitajuutta toteutetaan. Hoitajien tukena oli työryhmän, yksikön ja muiden yhteistyötekijöiden tuki. Hoitajilla oli keinoja jaksaa työssään ja he kokivat työnsä mielekkääksi. Jokaisella hoitajalla oli omat keinonsa, mutta yhteneväisyyksiä oli. Jokainen haastateltava mainitsi, että terapeuttinen omahoitajuus vaatii ryhmätyöskentelyä, vaikka onkin pääasiassa yksin tehtävää työtä. Yksikään hoitaja ei kokenut, että omahoitajasuhde olisi liian kuormittava. Jokainen haastateltavista mainitsi myös ulkopuolisen tuen käytön: joko psykologin keskustelut, työnohjaus tai esimies.
Kaksi viidestä hoitajasta oli työssään päässyt toteuttamaan lapsi – ja perhetyötä. Jokainen heistä mainitsi, että se on omahoitajasuhteen kannalta sekä kuormittavaa että tukevaa, riippuen lapsen perhetilanteesta.
Asiasanat: Lastensuojelu, omahoitajajärjestelmä, jaksaminen, sairaanhoitajat, perhehoito, kvalitatiivinen tutkimus