Asiantuntijahoitajan haavavastaanotto : Sairaanhoitajien näkemyksiä haavanhoidon haasteista ja haavavastaanoton toiminnoista
Koutonen, Laura (2021)
Koutonen, Laura
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202101261575
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202101261575
Tiivistelmä
Sosiaali- ja terveydenhuollon työnjakoa on alettu kehittää vuodesta 2001 alkaen. Tarkoituksena on hyödyntää
työntekijöiden osaamista työtehtävissä oikein. Työnjaon kehittämisen tuloksena ovat mm. asiantuntijahoitajien
vastaanotot, joilla toimiminen vaatii laajat tiedot ja taidot mm. hoidon tarpeen arvioinnissa. Hoitajavastaanotolla
käyvistä potilaista suurella osalla on krooninen ihohaavauma.
Parantumattomien haavojen hoito on terveydenhuoltojärjestelmille haasteellista ja kroonisten haavojen
pitkittyneistä hoidoista aiheutuu mittavia kustannuksia. Hoitohenkilökunnalla ei usein ole riittävää koulutusta
kroonisten haavojen hoidosta.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonhankintamenetelmänä käytettiin teemahaastattelua,
joka toteutettiin ryhmähaastatteluina. Aineistoa kerättiin kolmessa ryhmähaastattelussa, joihin osallistui Kalajoen
kaupungin eri hoito- ja hoivayksiköiden sairaanhoitajia (n=8). Aineiston analysointiin käytettiin induktiivista
sisällönanalyysiä.
Tutkimuksen tehtävänä oli kuvata sairaanhoitajien näkökulmasta haavanhoidon haasteita sekä toiveita
asiantuntijahoitajan haavavastaanoton toiminnoiksi.
Tutkimusten tuloksista ilmeni hoitajien epävarmuus haavojen hoidosta. Haavanhoidon erikoistumiskoulutusta ei
ollut hoitajista kellään ja haavanhoitojen haasteellisuuden vuoksi hoitajilla olisi tarve lisäkoulutukselle. Tuloksissa
tuli myös esille, että haavoille ei tällä hetkellä tehdä diagnooseja eikä selkeitä hoitosuunnitelmia. Asiakkaan
taustatietojen selvitys on vähäistä ja siihen osaltansa tähän vaikuttaa aikojen riittämättömyys ja toisaalta hoitajien
kokemattomuus aiheesta. Sairaanhoitajat kertoivat myös potilasohjauksen haasteellisuudesta, sillä haavanhoitojen
ohessa aika ei riitä hyvään potilasohjaukseen.
Asiantuntijahaavavastaanotolta sairaanhoitajat toivoivat konsultaatioapua haavanhoitoihin. Lisäksi
asiantuntijahoitajalta toivottiin haavanhoitokoulutuksia, vieriohjausta ja kirjallisia ohjeita. Hoitajat toivoivat myös,
että vastaanotolta saataisiin haasteellisille haavoille hoitoapua sekä suunniteltuja kontrolleja haavapotilaille.
Selkeiden hoitolinjojen suunnittelu kuuluisi myös haavavastaanotolla asiantuntijahoitajan työnkuvaan.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että asiantuntijahoitajan vastaanotto olisi kaivattu lisä terveyskeskuksen
palveluihin. Haavanhoidon asiantuntijahoitajalta kaivataan tukea ja ohjeistusta haavanhoitoihin. Haavoille ei tehdä
diagnooseja eikä hoitosuunnitelmia ja näiden teko olisi hyvä sisällyttää vastaanoton toimintoihin. Henkilöstön
kokemattomuus haavanhoidossa tuli esille ja asiantuntijahoitajan antamasta koulutuksesta olisi hyötyä heidän
ammattitaitonsa edistämisessä. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voi jatkossa käyttää asiantuntijahoitajan
haavavastaanoton toimintojen suunnittelussa.
työntekijöiden osaamista työtehtävissä oikein. Työnjaon kehittämisen tuloksena ovat mm. asiantuntijahoitajien
vastaanotot, joilla toimiminen vaatii laajat tiedot ja taidot mm. hoidon tarpeen arvioinnissa. Hoitajavastaanotolla
käyvistä potilaista suurella osalla on krooninen ihohaavauma.
Parantumattomien haavojen hoito on terveydenhuoltojärjestelmille haasteellista ja kroonisten haavojen
pitkittyneistä hoidoista aiheutuu mittavia kustannuksia. Hoitohenkilökunnalla ei usein ole riittävää koulutusta
kroonisten haavojen hoidosta.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonhankintamenetelmänä käytettiin teemahaastattelua,
joka toteutettiin ryhmähaastatteluina. Aineistoa kerättiin kolmessa ryhmähaastattelussa, joihin osallistui Kalajoen
kaupungin eri hoito- ja hoivayksiköiden sairaanhoitajia (n=8). Aineiston analysointiin käytettiin induktiivista
sisällönanalyysiä.
Tutkimuksen tehtävänä oli kuvata sairaanhoitajien näkökulmasta haavanhoidon haasteita sekä toiveita
asiantuntijahoitajan haavavastaanoton toiminnoiksi.
Tutkimusten tuloksista ilmeni hoitajien epävarmuus haavojen hoidosta. Haavanhoidon erikoistumiskoulutusta ei
ollut hoitajista kellään ja haavanhoitojen haasteellisuuden vuoksi hoitajilla olisi tarve lisäkoulutukselle. Tuloksissa
tuli myös esille, että haavoille ei tällä hetkellä tehdä diagnooseja eikä selkeitä hoitosuunnitelmia. Asiakkaan
taustatietojen selvitys on vähäistä ja siihen osaltansa tähän vaikuttaa aikojen riittämättömyys ja toisaalta hoitajien
kokemattomuus aiheesta. Sairaanhoitajat kertoivat myös potilasohjauksen haasteellisuudesta, sillä haavanhoitojen
ohessa aika ei riitä hyvään potilasohjaukseen.
Asiantuntijahaavavastaanotolta sairaanhoitajat toivoivat konsultaatioapua haavanhoitoihin. Lisäksi
asiantuntijahoitajalta toivottiin haavanhoitokoulutuksia, vieriohjausta ja kirjallisia ohjeita. Hoitajat toivoivat myös,
että vastaanotolta saataisiin haasteellisille haavoille hoitoapua sekä suunniteltuja kontrolleja haavapotilaille.
Selkeiden hoitolinjojen suunnittelu kuuluisi myös haavavastaanotolla asiantuntijahoitajan työnkuvaan.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että asiantuntijahoitajan vastaanotto olisi kaivattu lisä terveyskeskuksen
palveluihin. Haavanhoidon asiantuntijahoitajalta kaivataan tukea ja ohjeistusta haavanhoitoihin. Haavoille ei tehdä
diagnooseja eikä hoitosuunnitelmia ja näiden teko olisi hyvä sisällyttää vastaanoton toimintoihin. Henkilöstön
kokemattomuus haavanhoidossa tuli esille ja asiantuntijahoitajan antamasta koulutuksesta olisi hyötyä heidän
ammattitaitonsa edistämisessä. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voi jatkossa käyttää asiantuntijahoitajan
haavavastaanoton toimintojen suunnittelussa.