Kuntosaliharjoittelun vaikutus lukiolaisten koettuun toimintakykyyn ja niska-hartiaoireisiin
Kaikkonen, Noora (2011)
Kaikkonen, Noora
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011113016383
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011113016383
Tiivistelmä
Vuosittain tehtävien kouluterveyskyselyjen tulokset kertovat, että lukiolaisten niska-hartiaoireet ovat hyvin yleisiä etenkin tytöillä. Vuonna 2009 heistä jopa noin 45 % koki viimeisen puolen vuoden aikana niska-hartiakipua vähintään noin kerran viikossa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten 10 viikon mittainen niska-hartiaseudun lihaksiin kohdistuva kuntosaliharjoittelu vaikuttaa lukiolaisten koettuun toimintakykyyn ja niska-hartiaoireisiin. Harjoitteluinterventio toteutui loka-joulukuussa vuonna 2010.
Kohderyhmänä oli yhdeksän Ulvilan lukion opiskelijaa, joilla oli kroonisia niska-hartiaoireita. Tutkittavat harjoittelivat kaksi kertaa viikossa ja saivat harjoittelujakson aikana säännöllisesti ohjausta. Ensimmäisten viiden viikon aikana harjoitusmenetelmänä oli kestovoimaharjoittelu, ja puolessa välissä vaihdettiin painopistettä perusvoimaharjoitteluksi. Harjoittelujakson aikana tutkittavat täyttivät koettua toimintakykyään ja oireitaan kartoittavan alku-, väli- ja loppukyselyn sekä harjoituspäiväkirjaa, johon he merkitsivät oireiden voimakkuuden viimeisen viikon ja vuorokauden ajalta.
Kuntosaliharjoittelu vähensi niska-hartiaoireiden voimakkuutta kaikilla tutkittavilla, ja erityisen paljon niillä, joiden oireet olivat alussa voimakkaita. Harjoittelu näytti vähentävän niska-hartiavaivojen toistuvuutta niillä, joilla jo aluksi oli oireita vähintään kahdesta neljään kertaan viikossa. Harjoittelu ei vaikuttanut oleellisesti niska-hartiaoireisiin liittyvien muiden oireiden toistuvuuteen, mutta se näytti vähentävän eri oireiden lukumäärää. Se näytti selkeästi vähentävän myös muiden oireiden voimakkuutta. Harjoittelulla ei ehkä ollut suoraa vaikutusta kokonaishyvinvointiin, mutta se näytti vähentävän niska-hartiaoireiden haittavaikutuksia hyvinvointiin ja oireiden haittaa päivittäisissä toiminnoissa. Harjoittelu saattoi vaikuttavaa stressin vähenemiseen.
Tutkittavat saivat apua niska-hartiaseudun oireisiin ja niihin liittyviin muihin oireisiin. Tulokset eivät välttämättä ole pienen otoksen takia yleistettävissä, mutta antavat suuntaa ja perusteita lukiolaisten niska-hartiaseudun kuntoutukseen. Jo näin lyhyellä spesifillä voimaharjoittelulla voidaan saada apua oireisiin. Lukiolle voitaisiin lähettää tässä työssä käytetty harjoitusliikeohjelma, ja niska-hartiaseudun kuntosaliharjoittelu ja siihen yhdistetty luento niska-hartiaseudun muista hoito-ohjeista voisi olla jatkossakin yhtenä lukion kurssina. Kurssin järjestämisen onnistuessa mallia voitaisiin levittää muihinkin lukioihin, ja näin voitaisiin saada ajoissa lievitystä lukiolaisten niska-hartiaoireisiin ja niiden aiheuttamiin ongelmiin.
Kohderyhmänä oli yhdeksän Ulvilan lukion opiskelijaa, joilla oli kroonisia niska-hartiaoireita. Tutkittavat harjoittelivat kaksi kertaa viikossa ja saivat harjoittelujakson aikana säännöllisesti ohjausta. Ensimmäisten viiden viikon aikana harjoitusmenetelmänä oli kestovoimaharjoittelu, ja puolessa välissä vaihdettiin painopistettä perusvoimaharjoitteluksi. Harjoittelujakson aikana tutkittavat täyttivät koettua toimintakykyään ja oireitaan kartoittavan alku-, väli- ja loppukyselyn sekä harjoituspäiväkirjaa, johon he merkitsivät oireiden voimakkuuden viimeisen viikon ja vuorokauden ajalta.
Kuntosaliharjoittelu vähensi niska-hartiaoireiden voimakkuutta kaikilla tutkittavilla, ja erityisen paljon niillä, joiden oireet olivat alussa voimakkaita. Harjoittelu näytti vähentävän niska-hartiavaivojen toistuvuutta niillä, joilla jo aluksi oli oireita vähintään kahdesta neljään kertaan viikossa. Harjoittelu ei vaikuttanut oleellisesti niska-hartiaoireisiin liittyvien muiden oireiden toistuvuuteen, mutta se näytti vähentävän eri oireiden lukumäärää. Se näytti selkeästi vähentävän myös muiden oireiden voimakkuutta. Harjoittelulla ei ehkä ollut suoraa vaikutusta kokonaishyvinvointiin, mutta se näytti vähentävän niska-hartiaoireiden haittavaikutuksia hyvinvointiin ja oireiden haittaa päivittäisissä toiminnoissa. Harjoittelu saattoi vaikuttavaa stressin vähenemiseen.
Tutkittavat saivat apua niska-hartiaseudun oireisiin ja niihin liittyviin muihin oireisiin. Tulokset eivät välttämättä ole pienen otoksen takia yleistettävissä, mutta antavat suuntaa ja perusteita lukiolaisten niska-hartiaseudun kuntoutukseen. Jo näin lyhyellä spesifillä voimaharjoittelulla voidaan saada apua oireisiin. Lukiolle voitaisiin lähettää tässä työssä käytetty harjoitusliikeohjelma, ja niska-hartiaseudun kuntosaliharjoittelu ja siihen yhdistetty luento niska-hartiaseudun muista hoito-ohjeista voisi olla jatkossakin yhtenä lukion kurssina. Kurssin järjestämisen onnistuessa mallia voitaisiin levittää muihinkin lukioihin, ja näin voitaisiin saada ajoissa lievitystä lukiolaisten niska-hartiaoireisiin ja niiden aiheuttamiin ongelmiin.