Measurement of the purification efficiency of pharmaceutical wastewater
Pohja, Jukka (2011)
Pohja, Jukka
Tampereen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011113016384
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011113016384
Tiivistelmä
Teknologian kehittyminen on synnyttänyt lääkeaineita valmistavia lääketehtaita, joita on jo joka puolella maapalloa. Nämä lääketehtaat tuottavat valtavia määriä lääkeaineita, joiden tekovaiheessa syntyy myös lääkeaineita sisältävää teollisuusjätevettä. Lääkeaineiden suuren molekyylikoon vuoksi jotkin lääkeaineet jätevedessä eivät tuhoudu jätevedenpuhdistuslaitosten käsittelyprosesseissa. Näin ne voivat päästä takaisin luontoon muuttumattomina. Tämän työn tarkoituksena oli löytää paras keino saada Kikuyussa, Keniassa, sijaitsevan lääkeainetehtaan teollisuusjätevedessä olevat lääkeaineet hajoamaan.
Näytevesi sisälsi sulfametoksatsolia, siprofloksasiinia, ibuprofeenia, parasetamolia ja metronidatsolia. Näihin lääkeaineisiin kokeiltiin puhdistusmenetelminä otsonointia, UV-säteilyä, otsonointia ja UV-säteilyä yhdessä sekä flokkulaatiota. Näyteveteen käytettiin yhtä puhdistusmenetelmää kerrallaan ja lopulta paras menetelmä määritettiin.
Otsonointi, UV-säteily ja otsoni/UV hajottivat lääkeaineita melkein samalla nopeudella. Jokaisen lääkeaineen hajoamisnopeuksissa oli kuitenkin eroja. Jokaisella menetelmällä sulfametoksatsoli oli nopein hajoamaan ja siprofloksasiini hitain. Siprofloksasiinin hitaan hajoamisen vuoksi menetelmien käyttämät annokset olivat liian suuria. Flokkulaatio oli ratkaisu kunnolliseen ja järkevään lääkeaineiden hajottamiseen. Flokkulaatio poisti yli puolet näyteveden siprofloksasiinista.
Tulosten perusteella flokkulaatio pitää tehdä ennen lääkeaineiden hajottamista. Se alentaa tarvittavia annosmääriä järkeviin lukemiin, jotta menetelmää voidaan käyttää lääkeainetehtaassa. Käytetyissä hajotusmenetelmissä ei ollut ratkaisevia eroja. Lisätutkimuksia tarvitaan flokkulaation onnistumisessa tehdasmittakaavassa. Sen jälkeen täytyy tehdä laskelmia tarvittaville otsonigeneraattorin tai UV-lampun annosmäärille.
Näytevesi sisälsi sulfametoksatsolia, siprofloksasiinia, ibuprofeenia, parasetamolia ja metronidatsolia. Näihin lääkeaineisiin kokeiltiin puhdistusmenetelminä otsonointia, UV-säteilyä, otsonointia ja UV-säteilyä yhdessä sekä flokkulaatiota. Näyteveteen käytettiin yhtä puhdistusmenetelmää kerrallaan ja lopulta paras menetelmä määritettiin.
Otsonointi, UV-säteily ja otsoni/UV hajottivat lääkeaineita melkein samalla nopeudella. Jokaisen lääkeaineen hajoamisnopeuksissa oli kuitenkin eroja. Jokaisella menetelmällä sulfametoksatsoli oli nopein hajoamaan ja siprofloksasiini hitain. Siprofloksasiinin hitaan hajoamisen vuoksi menetelmien käyttämät annokset olivat liian suuria. Flokkulaatio oli ratkaisu kunnolliseen ja järkevään lääkeaineiden hajottamiseen. Flokkulaatio poisti yli puolet näyteveden siprofloksasiinista.
Tulosten perusteella flokkulaatio pitää tehdä ennen lääkeaineiden hajottamista. Se alentaa tarvittavia annosmääriä järkeviin lukemiin, jotta menetelmää voidaan käyttää lääkeainetehtaassa. Käytetyissä hajotusmenetelmissä ei ollut ratkaisevia eroja. Lisätutkimuksia tarvitaan flokkulaation onnistumisessa tehdasmittakaavassa. Sen jälkeen täytyy tehdä laskelmia tarvittaville otsonigeneraattorin tai UV-lampun annosmäärille.