Tyypin I diabeetikkojen kokemuksia elämästään sairautensa kanvoimaantumisteorian näkökulmastassa
Hellsten, Eija-Liisa; Ryhänen, Sanna; Viinikainen, Heli (2011)
Hellsten, Eija-Liisa
Ryhänen, Sanna
Viinikainen, Heli
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120116798
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120116798
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on osa laajempaa hanketta ”Vertaistukiyhteisöjen kehittäminen”, joka tehdään yhteistyössä Pääkaupunkiseudun Diabetesyhdistys ry:n kanssa.Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata diabeetikon kokemuksia elämästään sairautensa
kanssa voimaantumisteorian avulla. Opinnäytetyön tavoitteena on saada tietoa teemahaastatteluilla kerätyn aineiston avulla tyypin I diabeteksen vaikutuksesta diabeetikon elämään ja diabeetikon kokemuksista sairautensa hoidossa. Tavoitteena on että diabeetikkojen kuvaamia kokemuksia voidaan hyödyntää vertaistuen muotojen kehittämisessä ja tavoitettavuudessa tulevaisuudessa. Opinnäytetyössä haastateltiin kuutta tyypin I diabeetikkoa yksilöhaastatteluina. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Aineiston analysointiin käytettiin sisällönanalyysiä, joka luokiteltiin teorialähtöisesti voimaantumisteorian sisältöalueiden
mukaisesti.Opinnäytetyön tuloksena saatiin tietoa tyypin I diabeetikkojen voimaantumista edistävistä ja estävistä tekijöistä. Haastattelun aineistossa korostuivat voimaantumisteorian sosiaalisyhteisöllinen,toiminnallinen ja kokemuksellinen alue. Voimaantumista edistävinä koettiin ammattilaisten asiantuntijuus, perheen ja läheisten huolenpito, vertaistuen yhteinen kokemus ja elämänhallintaa edistävänä ravitsemushoito, liikunta, matkailu ja harrastukset.Voimaantumista estävänä koettiin epäonnistuneet vuorovaikutussuhteet, ammattitaidottomuus,tuen puute, yksinäisyys, pelko ja epävarmuus, sopimaton työyhteisö, hoitoväsymys ja kiire. Opinnäytetyön johtopäätöksiä ovat, että haastateltavat eivät antaneet diabeteksen määrittää elämäänsä, he eivät kokeneet itseään sairaaksi. Haastateltavat haluaisivat saada vertaistukea muun, kuin sairauden kautta. Lisäksi ilmeni tarve tukihenkilöön tai rinnallakulkijaan,joka kannustaa pitämään terveydestä huolta. Opinnäytetyötä voidaan hyödyntää vertaistuen muotojen kehittämisessä tulevaisuudessa.Työ tukee terveydenhuoltoalan henkilöstöä asiakaslähtöisessä potilasta voimaannuttavassa
ohjauksessa.
kanssa voimaantumisteorian avulla. Opinnäytetyön tavoitteena on saada tietoa teemahaastatteluilla kerätyn aineiston avulla tyypin I diabeteksen vaikutuksesta diabeetikon elämään ja diabeetikon kokemuksista sairautensa hoidossa. Tavoitteena on että diabeetikkojen kuvaamia kokemuksia voidaan hyödyntää vertaistuen muotojen kehittämisessä ja tavoitettavuudessa tulevaisuudessa. Opinnäytetyössä haastateltiin kuutta tyypin I diabeetikkoa yksilöhaastatteluina. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Aineiston analysointiin käytettiin sisällönanalyysiä, joka luokiteltiin teorialähtöisesti voimaantumisteorian sisältöalueiden
mukaisesti.Opinnäytetyön tuloksena saatiin tietoa tyypin I diabeetikkojen voimaantumista edistävistä ja estävistä tekijöistä. Haastattelun aineistossa korostuivat voimaantumisteorian sosiaalisyhteisöllinen,toiminnallinen ja kokemuksellinen alue. Voimaantumista edistävinä koettiin ammattilaisten asiantuntijuus, perheen ja läheisten huolenpito, vertaistuen yhteinen kokemus ja elämänhallintaa edistävänä ravitsemushoito, liikunta, matkailu ja harrastukset.Voimaantumista estävänä koettiin epäonnistuneet vuorovaikutussuhteet, ammattitaidottomuus,tuen puute, yksinäisyys, pelko ja epävarmuus, sopimaton työyhteisö, hoitoväsymys ja kiire. Opinnäytetyön johtopäätöksiä ovat, että haastateltavat eivät antaneet diabeteksen määrittää elämäänsä, he eivät kokeneet itseään sairaaksi. Haastateltavat haluaisivat saada vertaistukea muun, kuin sairauden kautta. Lisäksi ilmeni tarve tukihenkilöön tai rinnallakulkijaan,joka kannustaa pitämään terveydestä huolta. Opinnäytetyötä voidaan hyödyntää vertaistuen muotojen kehittämisessä tulevaisuudessa.Työ tukee terveydenhuoltoalan henkilöstöä asiakaslähtöisessä potilasta voimaannuttavassa
ohjauksessa.