Vuorokausirytmin ja vireystilahäiriöiden diagnostiikka työikäisillä : Aktigrafian viitearvot
Räisänen, Asta (2011)
Räisänen, Asta
Turun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011113016387
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011113016387
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda viitearvot vuorokausirytmin tutkimiseen käytettävälle aktigrafimenetelmälle analysoimalla 34 terveen työikäisen (21-55-vuotiaita) tuloksia. Kukin vapaaehtoinen käytti laitetta viikon ajan ja kirjasi unipäiväkirjaan nukkumaanmenoajan, heräämisajan sekä sänkyyn meno- ja sängystä nousemisajan. Aktigrafilaitteen keräämät arvot purettiin tietokoneelle ja saadut arvot syötettiin Excel-taulukkolaskentaohjelmaan, jossa muuttujista viitearvojen kannalta merkitykselliset valittiin ja poistettiin merkityksettömät. Tämän jälkeen arvot järjesteltiin taulukkoon siten, että ne pystyttiin syöttämään IBM SPSS Statistics Data Editor –ohjelmaan, jonka avulla pystyttiin selvittämään ikä- ja sukupuolierot sekä muuttujien jakauma.
Tämän jälkeen todettiin, etteivät muuttujat ole ikäriippuvaisia ja että sukupuolet erosivat vain unen alkuajan ja kokonaisuniajan osalta. Vuorokausirytmiä lukuunottamatta kaikki muuttujat noudattivat normaalijakaumaa, joten näille muuttujille viitearvot saatiin laskettua viitearvokaavaa (ka ± 1,96SD tai ka ± 1,64SD) käyttäen. Unen alkuaikaa ja kokonaisuniaikaa tarkastelemalla voitiin huomata, että etenkin arkipäivisin miehet menevät naisia myöhemmin nukkumaan ja nukkuvat vähemmän. Muuttujia tarkasteltaessa havaittiin myös, ettei tutkittavien antama arvio unen laadusta korreloi laitteen antamien unen laatua kuvaavien arvojen kanssa.
Lopputuloksena saatiin viitearvot, jotka tulevaisuudessa liitetään tutkimuksesta saataviin potilas-tulosteisiin siten, että ne ovat kunkin potilaan tulosten kanssa samalla tulostuvalla kaavakkeella. Tällöin potilaiden tuloksia on helppoa suoraan verrata viitearvoihin diagnooseja tehtäessä. Vii-tearvojen muodostaminen varmistaa menetelmälle aiempaa huomattavasti paremman diagnos-tisen arvon ja nopeuttaa diagnoosien saamista.
Tämän jälkeen todettiin, etteivät muuttujat ole ikäriippuvaisia ja että sukupuolet erosivat vain unen alkuajan ja kokonaisuniajan osalta. Vuorokausirytmiä lukuunottamatta kaikki muuttujat noudattivat normaalijakaumaa, joten näille muuttujille viitearvot saatiin laskettua viitearvokaavaa (ka ± 1,96SD tai ka ± 1,64SD) käyttäen. Unen alkuaikaa ja kokonaisuniaikaa tarkastelemalla voitiin huomata, että etenkin arkipäivisin miehet menevät naisia myöhemmin nukkumaan ja nukkuvat vähemmän. Muuttujia tarkasteltaessa havaittiin myös, ettei tutkittavien antama arvio unen laadusta korreloi laitteen antamien unen laatua kuvaavien arvojen kanssa.
Lopputuloksena saatiin viitearvot, jotka tulevaisuudessa liitetään tutkimuksesta saataviin potilas-tulosteisiin siten, että ne ovat kunkin potilaan tulosten kanssa samalla tulostuvalla kaavakkeella. Tällöin potilaiden tuloksia on helppoa suoraan verrata viitearvoihin diagnooseja tehtäessä. Vii-tearvojen muodostaminen varmistaa menetelmälle aiempaa huomattavasti paremman diagnos-tisen arvon ja nopeuttaa diagnoosien saamista.