Sitoutuminen lantionpohjalihasten harjoittamiseen : Kahden naisen kokemuksia omaehtoisesta lantionpohjalihasten harjoittamisesta
Torni, Niina (2011)
Torni, Niina
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120717463
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120717463
Tiivistelmä
Arvioidaan, että jopa joka viides nainen kärsii virtsankarkailusta eli virtsainkontinenssista jossain elämänsä vaiheessa. Virtsainkontinenssin yksi hoitokeino on lantionpohjan lihaksien vahvistaminen. On kuitenkin huomattu, etteivät naiset sitoudu omaehtoiseen lantionpohjalihasten harjoitteluun, saavuttaakseen tuloksia. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sitoutumista lantionpohjalihaksien omaehtoiseen harjoitteluun: mitkä asiat / tekijät tätä sitoutumista estävät. Mitkä tekijät inaktivoivat ja vastaavasti aktivoivat omaehtoista harjoittelua. Mitkä asiat motivoi-vat harjoittelemaan. Sekä kuinka naiset kokevat ryhmämuotoisen harjoittelun ja kuinka tämä tukee omaehtoista harjoittelua.
Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen. Aineisto kerättiin haastatteluilla huhtikuussa 2011. Haastatteluun osallistui kaksi vapaaehtoista erääseen lantionpohja kuntoon ryhmään osallistunutta naista. Saatu aineisto käsiteltiin sisällönanalyysimenetelmällä.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että lantionpohjalihasten omaehtoiseen harjoitteluun sitoutumista estäviä tekijöitä ovat, ettei harjoitteita muisteta tehdä, koetaan, ettei arjessa ole aikaa harjoitteille ja/tai ei vain saada ryhdyttyä harjoittelemaan. Toimintaan aktivoi halu päästä eroon virtsainkontinenssista. Ryhmä muotoinen harjoittelu koettiin hyväksi ja tarpeelliseksi. Aineisto viittaavat kyseessä olevan näillä naisilla elämäntapamuutosprosessin, joka vaatii mahdollisesti lisää tietoa, tukea ja ohjausta asiasta ryhmäohjauksessa. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia, kuinka pidemmällä aikajaksolla tapahtuva ohjaus toimisi sitouttamisessa omaehtoiseen harjoitteluun.
Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen. Aineisto kerättiin haastatteluilla huhtikuussa 2011. Haastatteluun osallistui kaksi vapaaehtoista erääseen lantionpohja kuntoon ryhmään osallistunutta naista. Saatu aineisto käsiteltiin sisällönanalyysimenetelmällä.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että lantionpohjalihasten omaehtoiseen harjoitteluun sitoutumista estäviä tekijöitä ovat, ettei harjoitteita muisteta tehdä, koetaan, ettei arjessa ole aikaa harjoitteille ja/tai ei vain saada ryhdyttyä harjoittelemaan. Toimintaan aktivoi halu päästä eroon virtsainkontinenssista. Ryhmä muotoinen harjoittelu koettiin hyväksi ja tarpeelliseksi. Aineisto viittaavat kyseessä olevan näillä naisilla elämäntapamuutosprosessin, joka vaatii mahdollisesti lisää tietoa, tukea ja ohjausta asiasta ryhmäohjauksessa. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia, kuinka pidemmällä aikajaksolla tapahtuva ohjaus toimisi sitouttamisessa omaehtoiseen harjoitteluun.