"Ei päivää tiedä, ei hetkeä kukaan, milloin on mentävä enkelin mukaan" : hoitotyöntekijöiden kokemuksia kuolevan vauvan hoitotyöstä ja ammatillisesta surutyöstä
Unelius, Mari; Jokinen, Milla (2011)
Unelius, Mari
Jokinen, Milla
Lahden ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120517273
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120517273
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata hoitotyöntekijöiden kokemuksia kuolevan vauvan hoitotyöstä. Lisäksi tarkoituksena on selvittää hoitotyöntekijöiden selviytymiskeinoja ammatillisessa surutyössä. Opinnäytetyön tavoitteena on, että opinnäytetyön tulosten pohjalta hoitotyöntekijät voivat kehittää toimintaansa työyhteisössä siten, että se edistää työssä jaksamista.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineistoa kerättiin kyselylomakkeella Päijät-Hämeen keskussairaalan vastasyntyneiden teho-hoito- ja tarkkailuosaston hoitotyöntyöntekijöiltä. Vastauksia saatiin kaksitoista kappaletta. Vastaukset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä. Opinnäytetyö toteutettiin vuoden 2011 aikana.
Hoitotyöntekijät kokevat kuolevan vauvan ja tämän perheen hoitamisen tunteikkaaksi ja haastavaksi. Heidän mielestään on tärkeää auttaa perhettä kaikin mahdollisin keinoin. Kuolevan vauvan hoitamisessa keskeisintä on hyvän olon, perushoidon ja kivuttomuuden takaaminen. Perhettä pyritään tukemaan myötäelä-mällä vanhempien tilannetta ja tukemalla heitä siinä. Perheen tukeminen ja auttaminen ei pääty vauvan kuolemaan. Hoitotyöntekijät joutuvat myös itse työstämään suruprosessia kuolevan vauvan hoidossa. Lisäksi heidän täytyy hyväksyä vauvan kuolema omalla tavallaan. Työyhteisön tuki koetaan tärkeäksi kuolevan vauvan hoidon aikana. Hoitotyöntekijät kokevat saavansa apua tunteidensa ja ajatustensa käsittelyyn, esimerkiksi työnohjauksesta. Jokaisella hoitotyöntekijällä on omat keinonsa selviytyä ammatillisessa surutyössä.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että työyhteisön hyvinvointiin tulee panostaa. Lisäksi kuolevan vauvan hoitotyöntekijää tulee tukea työyhteisössä. Osastolla tulisi myös mahdollistaa se, ettei kuolevan vauvan hoitotyöntekijällä ole muita vauvoja hoidettavanaan. Tällä tavalla pystyttäisiin mahdollistamaan vauvan yksilöllinen ja laadukas hoito.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineistoa kerättiin kyselylomakkeella Päijät-Hämeen keskussairaalan vastasyntyneiden teho-hoito- ja tarkkailuosaston hoitotyöntyöntekijöiltä. Vastauksia saatiin kaksitoista kappaletta. Vastaukset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä. Opinnäytetyö toteutettiin vuoden 2011 aikana.
Hoitotyöntekijät kokevat kuolevan vauvan ja tämän perheen hoitamisen tunteikkaaksi ja haastavaksi. Heidän mielestään on tärkeää auttaa perhettä kaikin mahdollisin keinoin. Kuolevan vauvan hoitamisessa keskeisintä on hyvän olon, perushoidon ja kivuttomuuden takaaminen. Perhettä pyritään tukemaan myötäelä-mällä vanhempien tilannetta ja tukemalla heitä siinä. Perheen tukeminen ja auttaminen ei pääty vauvan kuolemaan. Hoitotyöntekijät joutuvat myös itse työstämään suruprosessia kuolevan vauvan hoidossa. Lisäksi heidän täytyy hyväksyä vauvan kuolema omalla tavallaan. Työyhteisön tuki koetaan tärkeäksi kuolevan vauvan hoidon aikana. Hoitotyöntekijät kokevat saavansa apua tunteidensa ja ajatustensa käsittelyyn, esimerkiksi työnohjauksesta. Jokaisella hoitotyöntekijällä on omat keinonsa selviytyä ammatillisessa surutyössä.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että työyhteisön hyvinvointiin tulee panostaa. Lisäksi kuolevan vauvan hoitotyöntekijää tulee tukea työyhteisössä. Osastolla tulisi myös mahdollistaa se, ettei kuolevan vauvan hoitotyöntekijällä ole muita vauvoja hoidettavanaan. Tällä tavalla pystyttäisiin mahdollistamaan vauvan yksilöllinen ja laadukas hoito.