Plasman häiriötekijät kliinisen kemian analyyseissä : Miten hemolyysi, lipemia ja ikteria vaikuttavat Olympus AU640 -analysaattorilla tehtäviin tutkimuksiin?
Aho, Tiina; Sund, Anne (2009)
Aho, Tiina
Sund, Anne
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2009
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905213064
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905213064
Tiivistelmä
Kliinisen laboratoriotyön tavoitteena on tuottaa tarkkoja ja täsmällisiä tuloksia analysoitavista näytteistä. Erilaiset häiriötekijät ovat jatkuva ongelma luotettavien tulosten vastaamiselle. Kliinisen kemian analyyseissä kolme yleisintä plasman häiriötekijää ovat hemolyysi, lipemia ja ikteria. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten eri häiriötekijät vaikuttavat kliinisen kemian analyysien tuloksiin Olympus AU640 -analysaattorilla.
Häiriötekijöiden tarkasteluja varten valmistettiin laimennossarjoja, joissa näytteet altistettiin eriasteisille häiriötekijöiden määrille. Jokaista häiriötekijää kohti valmistettiin kahdesta kolmeen laimennossarjaa, joissa analyyttien lähtötasot vaihtelivat. Laimennossarjan näytteet analysoitiin Olympus-laitteella. Hemolyysin vaikutuksia tarkasteltiin 19:n, lipemian vaikutusta neljän ja ikterian vaikutusta 10 analyytin osalta. Analysaattorilla määritettiin myös häiriötekijöiden tasot semikvantitatiivisesti lipemia-, ikteria- ja hemolyysi-indekseinä eli LIH-indekseinä. Tuloksia analysoitiin tilastollisin menetelmin käyttäen hajontakuvia, korrelaatioita, regressioanalyysiä ja interferogrammeja.
Tavoitteena oli hakea analyyttejä, joihin häiriötekijä vaikutti sekä tilastollisesti että kliinisesti merkitsevästi. Kliinisen merkitsevyyden mittarina käytettiin analyyttien pitoisuusmuutosten suhteuttamista viiteväleihin. Analyyttejä, joihin hemolyysi vaikutti sekä tilastollisesti että kliinisesti merkitsevästi, olivat alkalinen fosfataasi, albumiini, aspartaattiaminotransferaasi, bilirubiini, konjugoitunut bilirubiini, glutamyylitransferaasi, kalium, kolesteroli, laktaattidehydrogenaasi, magnesium ja fosfaatti. Ikteriassa tilastollisesti ja kliinisesti merkitseviä tuloksia saatiin glutamyylitransferaasille, kolesterolille ja magnesiumille. Lipemian kohdalla ei löytynyt kliinisesti merkitseviä yhteyksiä. Kliinisesti merkitseville analyyteille laskettiin sopivat LIH-indeksien hälytysrajat.
Hemolyysi on häiriötekijöistä merkittävin. Tutkimuksessa ilmeni, että konjugoituneen bilirubiinin, laktaattidehydrogenaasin, aspartaattiaminotransferaasin, bilirubiinin ja kaliumin pitoisuudet muuttuivat kliinisesti merkitsevästi jo hyvin pienillä hemoglobiinipitoisuuksilla. Ikteriassa puolestaan kliinisen merkitsevyyden rajat ylittyivät vasta melko suurilla bilirubiinipitoisuuksilla. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan määrittää Olympus AU640 -analysaattorille perusteltuja LIH-hälytysrajoja, joista on päivittäisessä laboratoriotyössä apua tulosten luotettavuuden arvioimisessa.
Häiriötekijöiden tarkasteluja varten valmistettiin laimennossarjoja, joissa näytteet altistettiin eriasteisille häiriötekijöiden määrille. Jokaista häiriötekijää kohti valmistettiin kahdesta kolmeen laimennossarjaa, joissa analyyttien lähtötasot vaihtelivat. Laimennossarjan näytteet analysoitiin Olympus-laitteella. Hemolyysin vaikutuksia tarkasteltiin 19:n, lipemian vaikutusta neljän ja ikterian vaikutusta 10 analyytin osalta. Analysaattorilla määritettiin myös häiriötekijöiden tasot semikvantitatiivisesti lipemia-, ikteria- ja hemolyysi-indekseinä eli LIH-indekseinä. Tuloksia analysoitiin tilastollisin menetelmin käyttäen hajontakuvia, korrelaatioita, regressioanalyysiä ja interferogrammeja.
Tavoitteena oli hakea analyyttejä, joihin häiriötekijä vaikutti sekä tilastollisesti että kliinisesti merkitsevästi. Kliinisen merkitsevyyden mittarina käytettiin analyyttien pitoisuusmuutosten suhteuttamista viiteväleihin. Analyyttejä, joihin hemolyysi vaikutti sekä tilastollisesti että kliinisesti merkitsevästi, olivat alkalinen fosfataasi, albumiini, aspartaattiaminotransferaasi, bilirubiini, konjugoitunut bilirubiini, glutamyylitransferaasi, kalium, kolesteroli, laktaattidehydrogenaasi, magnesium ja fosfaatti. Ikteriassa tilastollisesti ja kliinisesti merkitseviä tuloksia saatiin glutamyylitransferaasille, kolesterolille ja magnesiumille. Lipemian kohdalla ei löytynyt kliinisesti merkitseviä yhteyksiä. Kliinisesti merkitseville analyyteille laskettiin sopivat LIH-indeksien hälytysrajat.
Hemolyysi on häiriötekijöistä merkittävin. Tutkimuksessa ilmeni, että konjugoituneen bilirubiinin, laktaattidehydrogenaasin, aspartaattiaminotransferaasin, bilirubiinin ja kaliumin pitoisuudet muuttuivat kliinisesti merkitsevästi jo hyvin pienillä hemoglobiinipitoisuuksilla. Ikteriassa puolestaan kliinisen merkitsevyyden rajat ylittyivät vasta melko suurilla bilirubiinipitoisuuksilla. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan määrittää Olympus AU640 -analysaattorille perusteltuja LIH-hälytysrajoja, joista on päivittäisessä laboratoriotyössä apua tulosten luotettavuuden arvioimisessa.