Synnytysvuodeosastolla perheille annettavan ohjauksen kehittäminen toimintatutkimuksen keinoin
Kallio, Mari (2011)
Kallio, Mari
Saimaan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120917782
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120917782
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää Etelä-Karjalan keskussairaalan synnytysvuodeosastolla lapsen saaneille perheille annettavaa ohjausta toimintatutkimuksen keinoin. Tutkimukseen osallistuivat synnytysvuodeosastolla työskentelevät hoitotyöntekijät. Tutkimustehtävinä oli selvittää perheille annettavan ohjauksen nykytilaa hoitotyöntekijöiden näkökulmasta, laatia kehittämissuunnitelma yhteisesti valituista ohjauksen haasteista, toteuttaa suunnitelman mukaisesti kehittämistyötä ja arvioida kehittämistyön toteutumista. Tutkimus toteutettiin neljässä vaiheessa vuosien 2010–2011 aikana.
Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin perheille annettavan ohjauksen nykytilaa hoitotyöntekijöiden näkökulmasta. Aineisto kerättiin syksyn 2010 aikana viidessä ryhmähaastattelutilanteessa ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä. Saadun aineiston perusteella saatiin kuvaus ohjauksen nykytilasta: ohjausprosessista, ohjauksen sisällöstä sekä ohjauksen haasteista. Perheille annettavan ohjauksen keskeisimmät haasteet liittyivät imetysohjauksen epäyhdenmukaisuuteen, asenteisiin, kiireeseen sekä kirjaamiseen. Keväällä 2011 tutkimuksen toisessa vaiheessa työyhteisössä laadittiin ohjauksen kehittämissuunnitelma, jossa kehittämisen tavoitteeksi asetettiin synnytysvuodeosastolla perheille annettavan ohjauksen yhdenmukaistaminen. Kehittämistyötä varten perustettiin kehittämistyöryhmä.
Tutkimuksen kolmas vaihe ajoittui vuoden 2011 touko–syyskuuhun. Tämän vaiheen tarkoituksena oli toteuttaa suunnitelman mukaista kehittämistyötä synnytysvuodeosastolla. Varsinainen kehittämistyö ei kuitenkaan päässyt alkuun. Neljännessä tutkimusvaiheessa syys–lokakuussa 2011 tehtiin kehittämistyön loppuarviointi webropol-kyselynä, jossa arvioitiin kehittämistyöprosessia ja selvitettiin, mitkä tekijät edistivät ja estivät kehittämistyötä. Tulosten mukaan kehittämistyötä pidettiin käytännönläheisenä ja ohjauksen kehittämiselle oli aito tarve. Toisaalta hoitotyöntekijöiden mukaan työyhteisön yhteiset näkemykset kehittämistarpeista eivät olleet täysin yhdenmukaiset. Myös työyhteisön suhtautumisessa ja sitoutumisessa kehittämistyötä kohtaan oli parantamisen varaa. Hoitotyöntekijöiden mahdollisuudet osallistua kehittämistyöhön vaihtelivat. Keskeisin este kehittämistyön etenemiselle oli työryhmän yhteisen ajan puute.
Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin perheille annettavan ohjauksen nykytilaa hoitotyöntekijöiden näkökulmasta. Aineisto kerättiin syksyn 2010 aikana viidessä ryhmähaastattelutilanteessa ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä. Saadun aineiston perusteella saatiin kuvaus ohjauksen nykytilasta: ohjausprosessista, ohjauksen sisällöstä sekä ohjauksen haasteista. Perheille annettavan ohjauksen keskeisimmät haasteet liittyivät imetysohjauksen epäyhdenmukaisuuteen, asenteisiin, kiireeseen sekä kirjaamiseen. Keväällä 2011 tutkimuksen toisessa vaiheessa työyhteisössä laadittiin ohjauksen kehittämissuunnitelma, jossa kehittämisen tavoitteeksi asetettiin synnytysvuodeosastolla perheille annettavan ohjauksen yhdenmukaistaminen. Kehittämistyötä varten perustettiin kehittämistyöryhmä.
Tutkimuksen kolmas vaihe ajoittui vuoden 2011 touko–syyskuuhun. Tämän vaiheen tarkoituksena oli toteuttaa suunnitelman mukaista kehittämistyötä synnytysvuodeosastolla. Varsinainen kehittämistyö ei kuitenkaan päässyt alkuun. Neljännessä tutkimusvaiheessa syys–lokakuussa 2011 tehtiin kehittämistyön loppuarviointi webropol-kyselynä, jossa arvioitiin kehittämistyöprosessia ja selvitettiin, mitkä tekijät edistivät ja estivät kehittämistyötä. Tulosten mukaan kehittämistyötä pidettiin käytännönläheisenä ja ohjauksen kehittämiselle oli aito tarve. Toisaalta hoitotyöntekijöiden mukaan työyhteisön yhteiset näkemykset kehittämistarpeista eivät olleet täysin yhdenmukaiset. Myös työyhteisön suhtautumisessa ja sitoutumisessa kehittämistyötä kohtaan oli parantamisen varaa. Hoitotyöntekijöiden mahdollisuudet osallistua kehittämistyöhön vaihtelivat. Keskeisin este kehittämistyön etenemiselle oli työryhmän yhteisen ajan puute.