Inkerinsuomalaisten paluumuuttajanuorten sopeutumisen edistäminen Kotkassa : Opinnäytetyö 2011
Olli, Hanna; Metsälä, Anne (2011)
Olli, Hanna
Metsälä, Anne
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121318255
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121318255
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU
Hoitotyön koulutusohjelma
METSÄLÄ ANNE, OLLI HANNA
Inkerinsuomalaisten paluumuuttajanuorten sopeutumisen edistäminen Kotkassa
Opinnäytetyö 56 sivua + 21 liitesivua
Työn ohjaaja Eeva-Liisa Frilander-Paavilainen, yliopettaja
Toimeksiantaja Kotkan kaupunki. Marraskuu 2011
Avainsanat: inkerinsuomalainen, paluumuuttaja, nuori, kotoutuminen,sopeutuminen, hyvinvoinnin edistäminen.
Opinnäytetyö on osa Voi hyvin nuori -hanketta, jossa yhtenä osa-alueena on maahanmuuttajanuoren sopeutumisen edistäminen. Työssä pyrittiin edistämään inkerinsuomalaisen nuoren sopeutumista Kotkaan. Työssä oli toimintatutkimuksellinen lähestymistapa,jossa toiminnallinen osuus suunnitellaan kohderyhmän tarpeista lähtöisin. Inkerinsuomalaisten nuorten kehittämisalueiksi nykytilanteen kartoituksen perusteella nousivat kielitaito, ystävyyssuhteiden luominen suomalaisiin ja verkostoituminen harrastus-,koulutus- sekä työelämään Kotkassa.
Nykytilannetta kartoitettiin nuorille lähetetyn kyselyn, maahanmuuttajia koskevaan lainsäädännön, inkerinsuomalaisten historian, kirjallisuuden avulla sekä eri yhteistyötahojen haastattelujen avulla. Työn teoreettisena pohjana on käytetty Madeleine Leiningerin transkulttuurista hoitotyön mallia (Marriner-Tomey 1994).
Toiminnallinen osuus suunniteltiin järjestettäväksi yhteistyössä lasten kulttuuritoimen kanssa kesällä 2011. Tarkoituksena oli rekrytoida nuoria vapaaehtoistyöhön Lasten
Meripäiville sekä Lasten kulttuurileirille. Lukuisista kontakteista huolimatta yhtään nuorta ei saatu motivoitua toimintaan.
Arviointia ja palautteen saamista varten päädyttiin lähettämään nuorille kysely, jonka avulla saatiin tarkennettua monia esiin nousseita kysymyksiä. Nuoret kokivat kotoutumisen tuen sekä suomen kielen taitonsa riittäviksi,
taloudellisen tilanteensa hyväksi ja olivat tyytyväisiä sosiaaliseen verkostoonsa. Lähes kaikki nuoret kertoivat vastauksissaan olevansa aktiivisia hakeutumisessa työ- ja opiskeluelämään. Arviointikyselyssä tiedusteltiin, mikä oli esteenä nuoren osallistumiselle, vastauksissa tärkeimmiksi syiksi nousivat kaverit sekä heikko kielitaito.Kyselystä saadun tiedon perusteella oli ristiriitaista, että kuitenkin kolmestatoista vastaajasta ainoastaan yksi koki suomen kielen taitonsa heikoksi.
Toiminnallinen osuus osoittautui ajankohdallisesti huonoksi, koska se ajoittui koulujen kesälomien aikaan ja sitä ei saatu sisällytettyä nuoren kieliopintoihin. Vastaisuudessa olisikin hyvä hyödyntää kotouttamistoimintaan liittyviä kieliopintoja nuoren verkostoitumisessa kotkalaiseen työelämään. Jatkoa ajatellen internet on oiva väline tavoittaa nuoria, koska kaikki vastanneet saavat sitä kautta haluamaansa tietoa. Kyselimme palautetta mukavasta tekemisestä, joista retki, opiskelu, disko, työ ja urheilutapahtumat nousivat suosituimmiksi. Ensiarvoisen tärkeäksi vuorovaikutustilanteissa osoittautui nuoren kanssa tekemisissä olevan yhteyshenkilön innokkuus motivoimiseen
ja kannustamiseen.
KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU
Hoitotyön koulutusohjelma
METSÄLÄ ANNE, OLLI HANNA
Inkerinsuomalaisten paluumuuttajanuorten sopeutumisen edistäminen Kotkassa
Opinnäytetyö 56 sivua + 21 liitesivua
Työn ohjaaja Eeva-Liisa Frilander-Paavilainen, yliopettaja
Toimeksiantaja Kotkan kaupunki. Marraskuu 2011
Avainsanat: inkerinsuomalainen, paluumuuttaja, nuori, kotoutuminen,sopeutuminen, hyvinvoinnin edistäminen.
Opinnäytetyö on osa Voi hyvin nuori -hanketta, jossa yhtenä osa-alueena on maahanmuuttajanuoren sopeutumisen edistäminen. Työssä pyrittiin edistämään inkerinsuomalaisen nuoren sopeutumista Kotkaan. Työssä oli toimintatutkimuksellinen lähestymistapa,jossa toiminnallinen osuus suunnitellaan kohderyhmän tarpeista lähtöisin. Inkerinsuomalaisten nuorten kehittämisalueiksi nykytilanteen kartoituksen perusteella nousivat kielitaito, ystävyyssuhteiden luominen suomalaisiin ja verkostoituminen harrastus-,koulutus- sekä työelämään Kotkassa.
Nykytilannetta kartoitettiin nuorille lähetetyn kyselyn, maahanmuuttajia koskevaan lainsäädännön, inkerinsuomalaisten historian, kirjallisuuden avulla sekä eri yhteistyötahojen haastattelujen avulla. Työn teoreettisena pohjana on käytetty Madeleine Leiningerin transkulttuurista hoitotyön mallia (Marriner-Tomey 1994).
Toiminnallinen osuus suunniteltiin järjestettäväksi yhteistyössä lasten kulttuuritoimen kanssa kesällä 2011. Tarkoituksena oli rekrytoida nuoria vapaaehtoistyöhön Lasten
Meripäiville sekä Lasten kulttuurileirille. Lukuisista kontakteista huolimatta yhtään nuorta ei saatu motivoitua toimintaan.
Arviointia ja palautteen saamista varten päädyttiin lähettämään nuorille kysely, jonka avulla saatiin tarkennettua monia esiin nousseita kysymyksiä. Nuoret kokivat kotoutumisen tuen sekä suomen kielen taitonsa riittäviksi,
taloudellisen tilanteensa hyväksi ja olivat tyytyväisiä sosiaaliseen verkostoonsa. Lähes kaikki nuoret kertoivat vastauksissaan olevansa aktiivisia hakeutumisessa työ- ja opiskeluelämään. Arviointikyselyssä tiedusteltiin, mikä oli esteenä nuoren osallistumiselle, vastauksissa tärkeimmiksi syiksi nousivat kaverit sekä heikko kielitaito.Kyselystä saadun tiedon perusteella oli ristiriitaista, että kuitenkin kolmestatoista vastaajasta ainoastaan yksi koki suomen kielen taitonsa heikoksi.
Toiminnallinen osuus osoittautui ajankohdallisesti huonoksi, koska se ajoittui koulujen kesälomien aikaan ja sitä ei saatu sisällytettyä nuoren kieliopintoihin. Vastaisuudessa olisikin hyvä hyödyntää kotouttamistoimintaan liittyviä kieliopintoja nuoren verkostoitumisessa kotkalaiseen työelämään. Jatkoa ajatellen internet on oiva väline tavoittaa nuoria, koska kaikki vastanneet saavat sitä kautta haluamaansa tietoa. Kyselimme palautetta mukavasta tekemisestä, joista retki, opiskelu, disko, työ ja urheilutapahtumat nousivat suosituimmiksi. Ensiarvoisen tärkeäksi vuorovaikutustilanteissa osoittautui nuoren kanssa tekemisissä olevan yhteyshenkilön innokkuus motivoimiseen
ja kannustamiseen.