Vanhusten kokemuksia kaatumisista ja heidän esittämiään kaatumisen ehkäisykeinoja valokuvia hyödyntämällä
Mäki, Liisa (2011)
Mäki, Liisa
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121318251
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121318251
Tiivistelmä
Vanhusten määrä lisääntyy Suomessa. Yli 65-vuotiaiden määrä lisääntyy arviolta 17 prosentista 27 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä. Vanhukset asuvat omissa kodeissaan yhä pidempään. Tärkeää on, että vanhusten toimintakyky säilyy hyvänä. Vanhusten kaatumistapaturmia on tärkeää ehkäistä ohjaamalla heitä tunnistamaan kaatumisen riskitekijöitä. Se oli tämän opinnäytetyön tavoite.
Tämän laadullisen opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla, millaisia kaatumisen kokemuksia vanhuksilla oli. Samalla selvitettiin myös se, millaisia kaatumisen ehkäisykeinoja vanhukset itse esittivät toisille vanhuksille. Kaatumiskertomisten apuna käytettiin valokuvia, joita oli yhteensä 48.
Kaatumiseen liittyvät kokemukset kerättiin kahdeltakymmeneltä vanhukselta ryhmätilanteessa. He olivat iältään 72–93-vuotiaita. Vanhukset tulivat Kivipuron kuntoutuskotiin kolmeksi päiväksi. He kertoivat omasta tai toisella tapahtuneesta kaatumisesta ryhmätilanteessa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Vanhusten kokemukset liittyivät toimintaan ennen kaatumista. He kuvailivat myös kaatumiseen liittyviä syitä. Vanhukset kertoivat kaatumisen tavasta sekä seurauksista kaatumisen jälkeen. Jotkut vanhukset olivat ottaneet kaatumisesta myös opikseen.
Vanhukset esittivät kaatumisen ehkäisyksi liikkumisen apuvälineitä kuten potkupyörää ja jääpiikillistä kävelykeppiä. Myös erilaiset kiinteät tuet estivät kaatumista kuten portaiden käsijohteet. Liukastumistapaturmia esti kenkien liukuesteiden käyttäminen. Vanhukset havainnoivat myös ympäristöään kaatumisen estämiseksi. Kukaan vanhuksista ei esittänyt esimerkiksi lihasvoima- ja tasapainoharjoituksia kaatumisen estämiseksi.
Tämän laadullisen opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla, millaisia kaatumisen kokemuksia vanhuksilla oli. Samalla selvitettiin myös se, millaisia kaatumisen ehkäisykeinoja vanhukset itse esittivät toisille vanhuksille. Kaatumiskertomisten apuna käytettiin valokuvia, joita oli yhteensä 48.
Kaatumiseen liittyvät kokemukset kerättiin kahdeltakymmeneltä vanhukselta ryhmätilanteessa. He olivat iältään 72–93-vuotiaita. Vanhukset tulivat Kivipuron kuntoutuskotiin kolmeksi päiväksi. He kertoivat omasta tai toisella tapahtuneesta kaatumisesta ryhmätilanteessa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Vanhusten kokemukset liittyivät toimintaan ennen kaatumista. He kuvailivat myös kaatumiseen liittyviä syitä. Vanhukset kertoivat kaatumisen tavasta sekä seurauksista kaatumisen jälkeen. Jotkut vanhukset olivat ottaneet kaatumisesta myös opikseen.
Vanhukset esittivät kaatumisen ehkäisyksi liikkumisen apuvälineitä kuten potkupyörää ja jääpiikillistä kävelykeppiä. Myös erilaiset kiinteät tuet estivät kaatumista kuten portaiden käsijohteet. Liukastumistapaturmia esti kenkien liukuesteiden käyttäminen. Vanhukset havainnoivat myös ympäristöään kaatumisen estämiseksi. Kukaan vanhuksista ei esittänyt esimerkiksi lihasvoima- ja tasapainoharjoituksia kaatumisen estämiseksi.