Ikääntyneen ihmisen liikuntaneuvonnan avulla kohti pysyvää muutosta
Pelo-Arkko, Kirsi (2009)
Pelo-Arkko, Kirsi
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200906174002
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200906174002
Tiivistelmä
Opinnäytetyö oli osa Jyväskylässä vuosina 2003 – 2005 toteutettua ”Liikkumiskyvyn ongelmien seulonta ja liikuntaneuvonta iäkkäillä henkilöillä” – tutkimusprojektia, jonka kohderyhmänä olivat 75 – 81 – vuotiaat vähän liikkuvat henkilöt. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli jäsentää ja kuvata tutkimusprojektin keskeistä menetelmää: liikuntaneuvontaa. Opinnäytetyö on otteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jossa kuvataan tarkkaan tutkimusprojektissa toteutetun liikuntaneuvontaprosessin eri vaiheita. Liikuntaneuvonnan teoreettisena taustana on käytetty sosiaalis-kognitiivista teoriaa (Bandura 1997) ja muutosvaihemallia (Prohasca, Redding &Evers 2002.)
Tyypittely-menetelmän avulla tutkimusprojektin koeryhmästä muodostui kolme erilaista liikuntaneuvonnan esimerkkityyppiä: esiharkitsija, harkitsija ja valmistautuja, jotka edustivat tutkimusprojektin koeryhmän (318 henkilöä) neuvottavia. Näiden kolmen esimerkkitapauksen esiharkitsija, harkitsija ja valmistautuja avulla kuvataan iäkkään henkilön liikuntaneuvonnan kulkua (yksi liikuntaneuvontatapaaminen ja viisi puhelinneuvontakontaktia) ja liikuntakäyttäytymisen muutosta neuvontaprosessin aikana neuvojanäkökulmasta. Tutkimuksen aineistona käytettiin tutkimuspäiväkirjaa, asiakaskontaktien muistiinpanoja sekä puhelinneuvontojen seurantalomakkeita. Tutkimus osoitti, että neuvottavien vähäisen liikunnan harrastamisen syynä oli usein tiedon puute liikkumismahdollisuuksista. Liikuntaneuvonnan avulla löydettiin ikääntyneen ihmisen toimintakykyyn ja elämäntilanteeseen sopivia tapoja liikkua kotiympäristössä ja harrastaa liikuntaa esimerkiksi ohjatuissa ryhmissä. Esimerkkityyppeinä olleilla esiharkisijalla, harkitsijalla ja valmistautujalla liikkuminen lisääntyi ja tehostui verrattuna alkutilanteeseen. He suhtautuivat liikuntaa kohtaan entistä positiivisemmin ja luottivat omiin kykyihinsä liikkua. Neuvonnan avulla ”repsahdusten” jälkeenkin liikunnan harrastaminen lisääntyi uudelleen.
Jatkossa iäkkäiden liikuntaneuvonnan voisi mallintaa ja tehdä selkeät ja helppokäyttöiset ohjeet iäkkäiden kanssa työskenteleville terveydenhuollon ammattilaisille. Systemaattisen liikuntaneuvonnan kehittäminen iäkkäille voisi lisätä iäkkäiden liikunnan harrastamista ja parantaa liikkumiskykyä.
Tyypittely-menetelmän avulla tutkimusprojektin koeryhmästä muodostui kolme erilaista liikuntaneuvonnan esimerkkityyppiä: esiharkitsija, harkitsija ja valmistautuja, jotka edustivat tutkimusprojektin koeryhmän (318 henkilöä) neuvottavia. Näiden kolmen esimerkkitapauksen esiharkitsija, harkitsija ja valmistautuja avulla kuvataan iäkkään henkilön liikuntaneuvonnan kulkua (yksi liikuntaneuvontatapaaminen ja viisi puhelinneuvontakontaktia) ja liikuntakäyttäytymisen muutosta neuvontaprosessin aikana neuvojanäkökulmasta. Tutkimuksen aineistona käytettiin tutkimuspäiväkirjaa, asiakaskontaktien muistiinpanoja sekä puhelinneuvontojen seurantalomakkeita. Tutkimus osoitti, että neuvottavien vähäisen liikunnan harrastamisen syynä oli usein tiedon puute liikkumismahdollisuuksista. Liikuntaneuvonnan avulla löydettiin ikääntyneen ihmisen toimintakykyyn ja elämäntilanteeseen sopivia tapoja liikkua kotiympäristössä ja harrastaa liikuntaa esimerkiksi ohjatuissa ryhmissä. Esimerkkityyppeinä olleilla esiharkisijalla, harkitsijalla ja valmistautujalla liikkuminen lisääntyi ja tehostui verrattuna alkutilanteeseen. He suhtautuivat liikuntaa kohtaan entistä positiivisemmin ja luottivat omiin kykyihinsä liikkua. Neuvonnan avulla ”repsahdusten” jälkeenkin liikunnan harrastaminen lisääntyi uudelleen.
Jatkossa iäkkäiden liikuntaneuvonnan voisi mallintaa ja tehdä selkeät ja helppokäyttöiset ohjeet iäkkäiden kanssa työskenteleville terveydenhuollon ammattilaisille. Systemaattisen liikuntaneuvonnan kehittäminen iäkkäille voisi lisätä iäkkäiden liikunnan harrastamista ja parantaa liikkumiskykyä.