Hoitajien osaaminen elvytystilanteessa : Hoitonetti
Rintala, Paula (2011)
Rintala, Paula
Turun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121518618
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121518618
Tiivistelmä
Äkilliseen elottomuuteen aikuisilla johtaa useimmiten sydän- ja verisuonitaudit. Äkillisiä sydänpysähdyksiä kohdataan paitsi kotioloissa myös sairaaloissa. Yleisyyteen sairaaloissa vaikuttaa paljolti sairaalan toiminnan luonne, mutta on arvioitu, että äkillisiä elottomuuksia kohdataan yhdestä viiteen potilaalla 1000 hoitojaksoa kohden. (Jäntti 2011.)
Elvytyksen aloituksella ja laadulla on merkittävä vaikutus potilaan jatkoselviytymiseen. Elvytyksessä taistellaan aina aikaa vastaan. Tämän vuoksi tilanteissa korostuukin nopeiden päätösten ja nopean toiminnan merkitys. Sairaaloissa normaaleilla vuodeosastoilla työskentelevät sairaanhoitajat eivät kohtaa jokapäiväisessä työssään elvytystilanteita kovinkaan usein. Tästä johtuen tilanteen hallinta saattaa olla vaikeaa. Ongelmana saattaa olla mahdollisesti myös peruselvytystekniikan heikko hallitseminen. (Ikola 2008a.)
Opinnäytteen tarkoituksena oli selvittää olemassa olevien tutkimusten pohjalta sairaanhoitajien nykyhetken osaamista elvytystilanteissa. Opinnäytteen tavoitteena on lisätä sairaanhoitajien tietoutta yleisestä elvytysosaamisesta. Opinnäyte totutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsaus on koottu analysoimalla viittä aikaisempaa tutkimusta ja yhtä ammattikorkeakoulun opinnäytettä.
Tutkimuksen mukaan jokaisella elvytyksen osa-alueella on kehitettävää. Puutteita havaittiin niin tiedollisissa kuin taidollisissakin osa-alueissa. Lisäksi kehittämisen varaa olisi hoitajien asenteissa elvytyksen suhteen. Eniten tiedollisia puutteita oli defibrilloinnin osalla. Ongelmia aiheutti esimerkiksi defibrillointielektrodien kiinnittäminen väärille kohdille rintakehälle. Lisäksi puutteita tiedoissa oli elvytyksen alun ja elvytyksen aikaisen toiminnan priorisoinnissa. Taidollisesti ongelmallista oli muun muassa oikeaoppinen painelu, sekä hengitysteiden avaaminen. Positiivisia tuloksi saatiin paineluelvytyksen nopeasta aloittamisesta. Jokaiselta alueelta saatiin myös runsaasti yksittäisiä onnistumisia. Hyvänä asiana voidaan pitää myös sitä, että hoitajat ovat kiinnostuneita elvytyksestä, sekä haluavat kehittyä siinä.
Tutkimuksen kehittämiskohteeksi nousi hoitajien elvytysosaamisen lisääminen. Kehitettävää olisi kaikilla elvytyksen osa-alueilla. Osaamisen tasoa voitaisiin lisätä esimerkiksi lisäämällä elvytyskoulutusta hoitajille säännöllisin välein. Jatkotutkimusta voisi tehdä esimerkiksi siitä miten elvytystä tulisi opettaa ja kerrata hoitajille päästäkseen mahdollisimman hyvään lopputulokseen.
Elvytyksen aloituksella ja laadulla on merkittävä vaikutus potilaan jatkoselviytymiseen. Elvytyksessä taistellaan aina aikaa vastaan. Tämän vuoksi tilanteissa korostuukin nopeiden päätösten ja nopean toiminnan merkitys. Sairaaloissa normaaleilla vuodeosastoilla työskentelevät sairaanhoitajat eivät kohtaa jokapäiväisessä työssään elvytystilanteita kovinkaan usein. Tästä johtuen tilanteen hallinta saattaa olla vaikeaa. Ongelmana saattaa olla mahdollisesti myös peruselvytystekniikan heikko hallitseminen. (Ikola 2008a.)
Opinnäytteen tarkoituksena oli selvittää olemassa olevien tutkimusten pohjalta sairaanhoitajien nykyhetken osaamista elvytystilanteissa. Opinnäytteen tavoitteena on lisätä sairaanhoitajien tietoutta yleisestä elvytysosaamisesta. Opinnäyte totutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsaus on koottu analysoimalla viittä aikaisempaa tutkimusta ja yhtä ammattikorkeakoulun opinnäytettä.
Tutkimuksen mukaan jokaisella elvytyksen osa-alueella on kehitettävää. Puutteita havaittiin niin tiedollisissa kuin taidollisissakin osa-alueissa. Lisäksi kehittämisen varaa olisi hoitajien asenteissa elvytyksen suhteen. Eniten tiedollisia puutteita oli defibrilloinnin osalla. Ongelmia aiheutti esimerkiksi defibrillointielektrodien kiinnittäminen väärille kohdille rintakehälle. Lisäksi puutteita tiedoissa oli elvytyksen alun ja elvytyksen aikaisen toiminnan priorisoinnissa. Taidollisesti ongelmallista oli muun muassa oikeaoppinen painelu, sekä hengitysteiden avaaminen. Positiivisia tuloksi saatiin paineluelvytyksen nopeasta aloittamisesta. Jokaiselta alueelta saatiin myös runsaasti yksittäisiä onnistumisia. Hyvänä asiana voidaan pitää myös sitä, että hoitajat ovat kiinnostuneita elvytyksestä, sekä haluavat kehittyä siinä.
Tutkimuksen kehittämiskohteeksi nousi hoitajien elvytysosaamisen lisääminen. Kehitettävää olisi kaikilla elvytyksen osa-alueilla. Osaamisen tasoa voitaisiin lisätä esimerkiksi lisäämällä elvytyskoulutusta hoitajille säännöllisin välein. Jatkotutkimusta voisi tehdä esimerkiksi siitä miten elvytystä tulisi opettaa ja kerrata hoitajille päästäkseen mahdollisimman hyvään lopputulokseen.