Päivähoidon omahoitajuus Espoossa : - varhaiskasvatuksen johtajuuden kehittämistarpeet BIKVA-arvioinnin kautta tarkasteltuna
Kaarna, Tuija; Nisula, Mirka (2011)
Kaarna, Tuija
Nisula, Mirka
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121518607
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121518607
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä varhaiskasvatuksen laatua selvittämällä, millaisia kokemuksia päivähoidon omahoitajuudesta on ja mitkä ovat päivähoidon omahoitajuuden kehittämistarpeet tulevaisuudessa. Tavoitteena oli kehittää saatujen tulosten pohjalta varhaiskasvatuksen pedagogista ja strategista johtamista.
Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että lapsen toiminta emotionaalisesti merkittävien aikuisten kanssa vaikuttaa lapsen kiintymysmallien kehittymiseen. Nämä mallit ovat ihmissuhteiden ja elämänlaadun perustana myös aikuisuudessa. Varhaiskasvatuksen omahoitajuus vahvistaa kodin ensisijaisia kiintymyssuhteita päivähoidon toissijaisen omahoitajasuhteen avulla. Työtavan kiinteä pienryhmätyöskentely mahdollistaa lapsen turvallisuuden tunteen syntymistä ja vähentää stressiä lisääviä vuorovaikutustapahtumia.
Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 2010–2011 toteuttamalla BIKVA-mallin mukaiset ryhmähaastattelut vanhemmille, työntekijöille ja heidän esimiehinään toimiville päiväkodinjohtajille. Lisäksi esimiehille toteutettiin SWOT-analyysi. Saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Tulokset kertoivat vanhempien tyytyväisyydestä omahoitajan toimintaan. Omahoitajuus auttoi lasta päivähoidon aloituksessa. Työtapa motivoi työntekijöitä, mutta sen edellytyksenä koettiin olevan kasvattajatiimin yhteistyön ja pysyvän henkilökunnan. Pienryhmätoiminnan koettiin vähentävän riskiä, jota suuren lapsiryhmän nähtiin aiheuttavan lapsen kehitykselle.
Tulevaisuudessa tulisi kiinnittää huomiota sitoutuneen ja pätevän henkilöstön saamiseen sekä monikulttuurisuuden lisääntymiseen. Työntekijöille pitäisi tarjota mahdollisuus kasvatusosaamisen syventämiseen ja keinoina esitettiin ammatillisen peruskoulutuksen kehittäminen, perehdytys, täydennyskoulutus ja kasvatustiimien pedagogiikan kehittäminen pedagogisen johtamisen keinoin. Varhaiskasvatusta ohjaavaan lainsäädäntöön tarvittaisiin kirjaukset lapsen hoidon mahdollistamisesta pienryhmässä, ammattitaitoisen ja tutun kasvattajan ohjaamana.
Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että lapsen toiminta emotionaalisesti merkittävien aikuisten kanssa vaikuttaa lapsen kiintymysmallien kehittymiseen. Nämä mallit ovat ihmissuhteiden ja elämänlaadun perustana myös aikuisuudessa. Varhaiskasvatuksen omahoitajuus vahvistaa kodin ensisijaisia kiintymyssuhteita päivähoidon toissijaisen omahoitajasuhteen avulla. Työtavan kiinteä pienryhmätyöskentely mahdollistaa lapsen turvallisuuden tunteen syntymistä ja vähentää stressiä lisääviä vuorovaikutustapahtumia.
Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 2010–2011 toteuttamalla BIKVA-mallin mukaiset ryhmähaastattelut vanhemmille, työntekijöille ja heidän esimiehinään toimiville päiväkodinjohtajille. Lisäksi esimiehille toteutettiin SWOT-analyysi. Saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Tulokset kertoivat vanhempien tyytyväisyydestä omahoitajan toimintaan. Omahoitajuus auttoi lasta päivähoidon aloituksessa. Työtapa motivoi työntekijöitä, mutta sen edellytyksenä koettiin olevan kasvattajatiimin yhteistyön ja pysyvän henkilökunnan. Pienryhmätoiminnan koettiin vähentävän riskiä, jota suuren lapsiryhmän nähtiin aiheuttavan lapsen kehitykselle.
Tulevaisuudessa tulisi kiinnittää huomiota sitoutuneen ja pätevän henkilöstön saamiseen sekä monikulttuurisuuden lisääntymiseen. Työntekijöille pitäisi tarjota mahdollisuus kasvatusosaamisen syventämiseen ja keinoina esitettiin ammatillisen peruskoulutuksen kehittäminen, perehdytys, täydennyskoulutus ja kasvatustiimien pedagogiikan kehittäminen pedagogisen johtamisen keinoin. Varhaiskasvatusta ohjaavaan lainsäädäntöön tarvittaisiin kirjaukset lapsen hoidon mahdollistamisesta pienryhmässä, ammattitaitoisen ja tutun kasvattajan ohjaamana.