Lasten ajatuksia isovanhempien roolista sukupolvien ketjussa
Rautio, Maija-Liisa (2011)
Rautio, Maija-Liisa
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121918851
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121918851
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus on selvittää, miten noin 10-vuotiaat lapset suhtautuvat isovanhempiin ja pitävätkö he yhteydenpitoa heihin tärkeänä. Opinnäytteessä selvitettiin miten lapset kokevat isovanhemmat sukupolviketjussa, miten he viettävät aikaa isovanhempiensa kanssa ja mitä isovanhemmat heille merkitsevät. Tarkastelussa ovat omien isovanhempien lisäksi uusperheen kautta tulleet isovanhemmat sekä sosiaaliset isovanhemmat. Taustatietoa on kerätty lähinnä isovanhempien tai asiantuntijoiden näkökulmasta kertovasta kirjallisuudesta ja tutkimuksista. Kouluikäisten lasten omia kokemuksia isovanhemmista ei ole aikaisemmin tutkimusmielessä koottu, mikä onkin tehnyt aiheesta mielenkiintoisen.
Opinnäytetyön aineisto on kerätty noin 10-vuotiaiden koululaisten ainekirjoituksista. 58 neljäsluokkalaista koulu-laista kolmelta eri luokalta kirjoitti aineen, joka oli otsikoitu ”Minun isovanhempani”. Ennen ainekirjoitusta lasten koteihin lähetettiin kirje, jossa vanhempia pyydettiin keskustelemaan lastensa kanssa isovanhemmuudesta. Luokassa lasten kanssa puhuttiin aiheesta ennen aineen kirjoittamista. Aineistosta tuli runsas ja lapset kertoivat avoimesti sekä omista isovanhemmistaan että toiveistaan heitä kohtaan.
Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Aineisto jaettiin pienempiin osiin ja jäsenneltiin aihealueiksi, joiden perus-teella tulokset koottiin. Raportissa on runsaasti ainekirjoitusten suoria lainauksia luotettavuuden takaamiseksi.
Opinnäytteestä käy ilmi. että lapset kokevat isovanhemmat tärkeiksi ja korostavat tämän suhteen merkitystä. Yhdessä oleminen ja yhteiset tekemiset lujittavat lapsen ja isovanhemman suhdetta ja sitä kautta sukupolvien ketjuun kuulumisen tunnetta. Lapsista on tärkeää isovanhempien tapaamisajan laatu. Yhteistä aikaa voi käyttää hyvin vaikka puhumalla isovanhempien kanssa lapselle tärkeistä asioista.
Opinnäytetyöni tuloksista voi päätellä, että yhteisen ajan järjestäminen lapsenlasten ja isovanhempien välille on tärkeää. Yhteinen aika on lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta merkittävää.
Opinnäytetyön aineisto on kerätty noin 10-vuotiaiden koululaisten ainekirjoituksista. 58 neljäsluokkalaista koulu-laista kolmelta eri luokalta kirjoitti aineen, joka oli otsikoitu ”Minun isovanhempani”. Ennen ainekirjoitusta lasten koteihin lähetettiin kirje, jossa vanhempia pyydettiin keskustelemaan lastensa kanssa isovanhemmuudesta. Luokassa lasten kanssa puhuttiin aiheesta ennen aineen kirjoittamista. Aineistosta tuli runsas ja lapset kertoivat avoimesti sekä omista isovanhemmistaan että toiveistaan heitä kohtaan.
Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Aineisto jaettiin pienempiin osiin ja jäsenneltiin aihealueiksi, joiden perus-teella tulokset koottiin. Raportissa on runsaasti ainekirjoitusten suoria lainauksia luotettavuuden takaamiseksi.
Opinnäytteestä käy ilmi. että lapset kokevat isovanhemmat tärkeiksi ja korostavat tämän suhteen merkitystä. Yhdessä oleminen ja yhteiset tekemiset lujittavat lapsen ja isovanhemman suhdetta ja sitä kautta sukupolvien ketjuun kuulumisen tunnetta. Lapsista on tärkeää isovanhempien tapaamisajan laatu. Yhteistä aikaa voi käyttää hyvin vaikka puhumalla isovanhempien kanssa lapselle tärkeistä asioista.
Opinnäytetyöni tuloksista voi päätellä, että yhteisen ajan järjestäminen lapsenlasten ja isovanhempien välille on tärkeää. Yhteinen aika on lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta merkittävää.