NÄHDYKSI JA KUULLUKSI : SADUTUKSEN JA VALOKUVAUKSEN HYÖDYNTÄMINEN 5-VUOTIAIDEN LASTEN KANSSA VARHAISKASVATUKSESSA
Vaara, Matleena (2011)
Vaara, Matleena
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201031052
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201031052
Tiivistelmä
Aihe opinnäytetyölle syntyi kiinnostuksesta lapsen osallisuuteen, sen tärkeyteen sekä keinoihin, joilla varhaiskasvatuksen aikuiset voivat sitä lisätä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, miten valokuvausta ja sadutusta hyödyntämällä saadaan lapsen ääni kuuluviin varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena oli myös oman ammatillisen tiedon ja taidon syventäminen kasvattajana sekä näiden taitojen hyödyntäminen tulevassa työssä varhaiskasvatuksessa. Työ on laadullinen tutkimus, jossa käytettiin tutkimusmenetelminä havainnointia, dokumentointia sekä kyselylomaketta. Opinnäytetyöni koostuu kahdesta osasta: toiminnallisesta osuudesta sekä tästä kirjallisesta raportista. Teoriaosuudessa on käsitelty lapsen ja aikuisen vuorovaikutusta ja sekä sadutuksen ja valokuvauksen taustaa.
Opinnäytetyön toiminnallinen osuus toteutettiin eräässä lahtelaisessa päiväkodissa kahdeksan viikon aikana, 5-vuotiaiden lasten ryhmässä, 12 lapselle. Toiminnan tueksi suunniteltiin tarina hylätystä pehmolelukoirasta, joka saapui päiväkotiin. Lapset saivat jokainen vuorollaan ottaa koiran kotiinsa hoitoon. He saivat mukaansa myös kameran, jolla he saivat vapaasti kuvata koiran vierailua. Koiran palattua vierailulta lapsi sai kertoa muille, miten vierailu oli sujunut. Lasten kertomukset kirjattiin muistiin. Lapsi sai esitellä muulle ryhmälle myös ottamansa valokuvat. Lasten kuvista ja kertomuksista koottiin seinälle kollaasi, jota vanhemmat pääsivät katsomaan yhteisessä projektin päätösjuhlassa. Päätösjuhlassa pyydettiin vanhemmilta palautetta projektin kulusta kyselylomakkeen kautta.
Tutkimuksen ja toiminnallisen osuuden kautta vahvistui tieto nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tärkeydestä lapselle. Lasten ääni saatiin kuuluviin ja näkyviin käytettyjen menetelmien kautta. Tästä suurimpana merkkinä jäivät lasten ottamat valokuvat ja sadutuksesta syntyneet tekstit, jotka ilmaisivat loistavasti maailmaa, jonka lapset näkivät ja kokivat. Lasten vanhemmat kokivat projektin antoisaksi ja opettavaiseksi.
Opinnäytetyön toiminnallinen osuus toteutettiin eräässä lahtelaisessa päiväkodissa kahdeksan viikon aikana, 5-vuotiaiden lasten ryhmässä, 12 lapselle. Toiminnan tueksi suunniteltiin tarina hylätystä pehmolelukoirasta, joka saapui päiväkotiin. Lapset saivat jokainen vuorollaan ottaa koiran kotiinsa hoitoon. He saivat mukaansa myös kameran, jolla he saivat vapaasti kuvata koiran vierailua. Koiran palattua vierailulta lapsi sai kertoa muille, miten vierailu oli sujunut. Lasten kertomukset kirjattiin muistiin. Lapsi sai esitellä muulle ryhmälle myös ottamansa valokuvat. Lasten kuvista ja kertomuksista koottiin seinälle kollaasi, jota vanhemmat pääsivät katsomaan yhteisessä projektin päätösjuhlassa. Päätösjuhlassa pyydettiin vanhemmilta palautetta projektin kulusta kyselylomakkeen kautta.
Tutkimuksen ja toiminnallisen osuuden kautta vahvistui tieto nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tärkeydestä lapselle. Lasten ääni saatiin kuuluviin ja näkyviin käytettyjen menetelmien kautta. Tästä suurimpana merkkinä jäivät lasten ottamat valokuvat ja sadutuksesta syntyneet tekstit, jotka ilmaisivat loistavasti maailmaa, jonka lapset näkivät ja kokivat. Lasten vanhemmat kokivat projektin antoisaksi ja opettavaiseksi.