Sovitteluprosessin kouluttaminen : Teoria ja käytäntö
Lusa, Jarmo (2012)
Lusa, Jarmo
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201291713
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201291713
Tiivistelmä
Kehittämishankeeni aiheena on sovittelutilanteen opettaminen, sen teoria ja käytäntö. Kehittämishankkeessa kerrotaan mitä rikos- ja riita-asioiden sovittelu Suomessa on. Sovittelun tarkoituksena on auttaa ihmisiä löytämään ratkaisuja rikosten ja riitojen aiheuttamien haittojen lieventämiseksi ja poistamiseksi. Haitat voivat olla sekä henkisiä, että aineellisia haittoja.
Sovittelutilanne on vuorovaikutuksellinen prosessi, jossa osapuolet voivat kohdata toisensa vapaaehtoisen ulkopuolisen sovittelijan läsnä ollessa. Sovittelutilanne sisältää moniulotteisia tunnetiloja, jotka vaativat sovittelijalta ominaisuuksia ymmärtää monitahoisia vuorovaikutusprosesseja. Sovittelijan keskeisiä tehtäviä on huolehtia sovittelutilanteen vapaaehtoisuudesta, tasapuolisuudesta, kohtuullisuudesta ja luottamuksellisuudesta osapuolten välillä.
Sovittelutilanteen vaativuuden johdosta sovittelijalla tulee olla tehtävään riittävä peruskoulutus ja lisäksi hänen persoonansa on oltava sovittelijaksi sopiva. Kehittämishankkeessa syvennetään koulutuksen oppimiskäsitystä, jonka ymmärtämisellä koulutuksien suunnittelijat ja opettajat voivat paremmin suunnata opiskelijoille opetusmetodeja.
Kehittämishankkeessa on luotu malli sovittelutilanteen käytännön opettamiselle. Mallia voidaan jatko kehittää hankkimalla enemmän tietoa ja taitoa draamakasvatuksen tarjoamista mahdollisuuksista sovittelijoiden koulutuksessa.
Sovittelijakoulutuksen tarkoituksena on antaa ne tiedolliset ja käytännölliset taidot, joita sovittelija tarvitsee sovittelutilanteiden läpiviemiseksi. Sovittelijaksi oppiminen on kasvuprosessi, joka tarvitsee tuekseen jatkuvaa reflektointia sovittelutilanteista sekä jatko- ja täydennyskoulutuksia.
Sovittelutilanne on vuorovaikutuksellinen prosessi, jossa osapuolet voivat kohdata toisensa vapaaehtoisen ulkopuolisen sovittelijan läsnä ollessa. Sovittelutilanne sisältää moniulotteisia tunnetiloja, jotka vaativat sovittelijalta ominaisuuksia ymmärtää monitahoisia vuorovaikutusprosesseja. Sovittelijan keskeisiä tehtäviä on huolehtia sovittelutilanteen vapaaehtoisuudesta, tasapuolisuudesta, kohtuullisuudesta ja luottamuksellisuudesta osapuolten välillä.
Sovittelutilanteen vaativuuden johdosta sovittelijalla tulee olla tehtävään riittävä peruskoulutus ja lisäksi hänen persoonansa on oltava sovittelijaksi sopiva. Kehittämishankkeessa syvennetään koulutuksen oppimiskäsitystä, jonka ymmärtämisellä koulutuksien suunnittelijat ja opettajat voivat paremmin suunnata opiskelijoille opetusmetodeja.
Kehittämishankkeessa on luotu malli sovittelutilanteen käytännön opettamiselle. Mallia voidaan jatko kehittää hankkimalla enemmän tietoa ja taitoa draamakasvatuksen tarjoamista mahdollisuuksista sovittelijoiden koulutuksessa.
Sovittelijakoulutuksen tarkoituksena on antaa ne tiedolliset ja käytännölliset taidot, joita sovittelija tarvitsee sovittelutilanteiden läpiviemiseksi. Sovittelijaksi oppiminen on kasvuprosessi, joka tarvitsee tuekseen jatkuvaa reflektointia sovittelutilanteista sekä jatko- ja täydennyskoulutuksia.