Saattohoidon kehittäminen : käsikirja Paimion vanhainkodin hoitajille
Lehtinen, Satu; Nurmi, Liisa (2012)
Lehtinen, Satu
Nurmi, Liisa
Turun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202071973
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202071973
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tehtävänä oli luoda käsikirja työvälineeksi saattohoidon toteuttamisesta Paimion vanhainkodissa. Käsikirja sisällöltään koostuu saattohoidon keskeisistä käsitteistä, oireiden lievittämisestä ja potilaan, sekä omaisten tukemisesta. Käsikirja on suunnattu hoitotyötä tekevälle henkilökunnalle. Tavoitteena on käsikirjan avulla lisätä tietoa ja taitoa toteuttaa hyvää saattohoitoa vanhustyössä.
Saattohoidolla tarkoitetaan vaikeasti sairaan ihmisen hoitoa tilanteessa, jossa parantavaa hoitoa ei enää ole tai potilas on siitä luopunut (Hänninen 2011, 5). Saattohoidon tavoitteena on luoda potilaalle mahdollisimman hyvät olosuhteet elää elämänsä loppuvaihe ilman kipuja ja vaikeita oireita (Kokkonen, Holi & Vasantola 2004, 111). Kokonaisvaltaiseen saattohoitoon sisältyy fyysisten ja psyykkisten oireiden lievitys sekä perushoito. Onnistuneessa saattohoidossa on otettava huomioon myös potilaan uskonto ja kulttuuri siinä määrin kuin se on mahdollista. (Kuolevan potilaanoireiden hoito: Käypä hoito -suositus 2008.)
Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista selvittää, miten projektin tuotoksena tehty käsikirja on kehittänyt saattohoitopotilaan hoitoa ja miten hoitajat ovat kokeneet käsikirjan käytön. Tälle projektille hyvänä jatkeena olisi omaisille tarkoitettu käsikirja.
Saattohoidolla tarkoitetaan vaikeasti sairaan ihmisen hoitoa tilanteessa, jossa parantavaa hoitoa ei enää ole tai potilas on siitä luopunut (Hänninen 2011, 5). Saattohoidon tavoitteena on luoda potilaalle mahdollisimman hyvät olosuhteet elää elämänsä loppuvaihe ilman kipuja ja vaikeita oireita (Kokkonen, Holi & Vasantola 2004, 111). Kokonaisvaltaiseen saattohoitoon sisältyy fyysisten ja psyykkisten oireiden lievitys sekä perushoito. Onnistuneessa saattohoidossa on otettava huomioon myös potilaan uskonto ja kulttuuri siinä määrin kuin se on mahdollista. (Kuolevan potilaanoireiden hoito: Käypä hoito -suositus 2008.)
Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista selvittää, miten projektin tuotoksena tehty käsikirja on kehittänyt saattohoitopotilaan hoitoa ja miten hoitajat ovat kokeneet käsikirjan käytön. Tälle projektille hyvänä jatkeena olisi omaisille tarkoitettu käsikirja.