"Päihteetönkin elämä voi olla ihan jees" : Päihdekuntoutujien toiminnan haasteet ja tuen tarve kuntoutuksen jälkeen
Hirvonen, Ulla; Ryynänen, Mirja (2011)
Hirvonen, Ulla
Ryynänen, Mirja
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202242481
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202242481
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa asiakaslähtöisesti päihdekuntoutujien toiminnan haasteista, kuntoutuksen tarpeesta, kuntoutuksen vaikutuksista toiminnan haasteisiin ja toiveista kuntoutuksen suhteen. Näihin haettiin vastauksia COPM-haastattelulla (Canadian Occupational Performance Measure) ja teemahaastattelulla. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriasidonnaista analyysimenetelmää hyödyntäen. Opinnäytetyön tavoitteena oli myös tarkastella toimintaterapian kanadalaisten asiakaskeskeisten mallien soveltuvuutta päihdetyöhön. Tähän haettiin vastauksia kohdennetun kirjallisuuskatsauksen avulla.
Tutkimuksessa toiminnan haasteita päihdekuntoutujilla ilmeni kaikilla toiminnan osa-alueilla (itsestä huolehtiminen, tuottavuus, vapaa-aika). Päihdekuntoutus vastasi hyvin henkilökohtaisissa toiminnoissa ilmenneisiin toiminnan haasteisiin. Kuntoutuksella toivottiin olevan enemmän vaikutusta liikkumisen ja asioimisen osa-alueilla ilmeneviin haasteisiin. Tuottavuuden ja vapaa-ajan tulevaisuuden toiminnoille toivottiin lisää kartoitusta ja ohjausta jo kuntoutuksen aikana tapahtuvaksi. Kirjallisuuskatsauksen kautta ei löytynyt suoranaisesti tutkimuksia kanadalaisten asiakaskeskeisten mallien soveltuvuudesta päihdetyössä, mutta tarkasteluun otetut tutkimukset tukevat niiden soveltuvuutta myös päihdetyöhön.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kuntoutuksen aika oli vahvistava kokemus ja päihteettömälle elämälle välineitä antava. Se, kuinka kuntoutuksen jälkeinen raittius tai päihteettömyys jatkuu, riippuu muun muassa kuntoutujan omasta motivaatiosta tai kuinka hänet on saatu motivoitua kuntoutuksen aikana sekä kuinka kuntoutuksen jälkeinen tuki on saatu aktivoitua ja järjestettyä yksilön tarpeet huomioiden (esimerkiksi asuminen, taloudellinen tilanne, vertaistuki, päihteetön ryhmätoiminta, läheisten tuki, ammatillinen tuki, mahdollinen työ/opiskelu). Sekä tutkimusta varten tehdyt haastattelut että toimintaterapiaa ja päihdeongelmaa/-työtä käsittelevät tutkimukset tukevat toimintaterapian soveltuvuutta päihdetyössä. Päihdekuntoutujalle päihteettömyyden edellytyksenä ja tukena ovat arkea rytmittävät mielekkäät ja tarkoituksenmukaiset toiminnot, joita toimintaterapian keinoilla pystytään kartoittamaan, arvioimaan ja soveltamaan sekä muokkaamaan yksilöllisesti kuntoutujalle sopivaksi, hänen toimintakykynsä huomioon ottaen.
Tämä opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa asiakaslähtöisesti päihdekuntoutujien toiminnan haasteista, kuntoutuksen tarpeesta, kuntoutuksen vaikutuksista toiminnan haasteisiin ja toiveista kuntoutuksen suhteen. Näihin haettiin vastauksia COPM-haastattelulla (Canadian Occupational Performance Measure) ja teemahaastattelulla. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriasidonnaista analyysimenetelmää hyödyntäen. Opinnäytetyön tavoitteena oli myös tarkastella toimintaterapian kanadalaisten asiakaskeskeisten mallien soveltuvuutta päihdetyöhön. Tähän haettiin vastauksia kohdennetun kirjallisuuskatsauksen avulla.
Tutkimuksessa toiminnan haasteita päihdekuntoutujilla ilmeni kaikilla toiminnan osa-alueilla (itsestä huolehtiminen, tuottavuus, vapaa-aika). Päihdekuntoutus vastasi hyvin henkilökohtaisissa toiminnoissa ilmenneisiin toiminnan haasteisiin. Kuntoutuksella toivottiin olevan enemmän vaikutusta liikkumisen ja asioimisen osa-alueilla ilmeneviin haasteisiin. Tuottavuuden ja vapaa-ajan tulevaisuuden toiminnoille toivottiin lisää kartoitusta ja ohjausta jo kuntoutuksen aikana tapahtuvaksi. Kirjallisuuskatsauksen kautta ei löytynyt suoranaisesti tutkimuksia kanadalaisten asiakaskeskeisten mallien soveltuvuudesta päihdetyössä, mutta tarkasteluun otetut tutkimukset tukevat niiden soveltuvuutta myös päihdetyöhön.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kuntoutuksen aika oli vahvistava kokemus ja päihteettömälle elämälle välineitä antava. Se, kuinka kuntoutuksen jälkeinen raittius tai päihteettömyys jatkuu, riippuu muun muassa kuntoutujan omasta motivaatiosta tai kuinka hänet on saatu motivoitua kuntoutuksen aikana sekä kuinka kuntoutuksen jälkeinen tuki on saatu aktivoitua ja järjestettyä yksilön tarpeet huomioiden (esimerkiksi asuminen, taloudellinen tilanne, vertaistuki, päihteetön ryhmätoiminta, läheisten tuki, ammatillinen tuki, mahdollinen työ/opiskelu). Sekä tutkimusta varten tehdyt haastattelut että toimintaterapiaa ja päihdeongelmaa/-työtä käsittelevät tutkimukset tukevat toimintaterapian soveltuvuutta päihdetyössä. Päihdekuntoutujalle päihteettömyyden edellytyksenä ja tukena ovat arkea rytmittävät mielekkäät ja tarkoituksenmukaiset toiminnot, joita toimintaterapian keinoilla pystytään kartoittamaan, arvioimaan ja soveltamaan sekä muokkaamaan yksilöllisesti kuntoutujalle sopivaksi, hänen toimintakykynsä huomioon ottaen.