”KUMMALLAKIN ON HALU JA TARVE AUTTAA IHMISIÄ ETEENPÄIN HEIDÄN ONGELMISSAAN.” : diakoniatyön ja sosiaaliaseman yhteistyö Töölön seurakunnan ja Kampin alueella
Oittinen, Anne; Vuorinen, Riitta (2012)
Oittinen, Anne
Vuorinen, Riitta
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202232443
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202232443
Tiivistelmä
Oittinen, Anne & Vuorinen, Riitta. ”Kummallakin on halu ja tarve auttaa ihmisiä eteenpäin heidän ongelmissaan.” Diakoniatyön ja sosiaaliaseman yhteistyö Töölön seurakunnan ja Kampin alueella. Helsinki, kevät 2012. 50 sivua, yksi liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + diakoni, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön aiheena oli tutkia diakoniatyöntekijöiden ja sosiaaliaseman yhteistyötä Töölön seurakunnan ja Kampin alueella. Tavoitteena oli selvittää, mitä on yhteistyö Töölön seurakunnan ja Helsingin kaupungin sosiaaliviraston Kampin toimipisteen välillä, miksi sitä tehdään ja mitkä ovat sen vahvuuksia tai kehittämishaasteita.
Opinnäytetyö on luonteeltaan kvalitatiivinen ja siinä käytettiin teemahaastattelua. Aineisto kerättiin talvella 2011–2012. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea diakoniatyöntekijää ja kolmea sosiaaliohjaajaa. Diakoniatyöntekijöillä oli hyvin erilaisia koulutustaustoja, sosiaaliohjaajat olivat koulutukseltaan sosionomeja (AMK).
Tutkimustulokset osoittavat, että yhteistyö Töölön seurakunnan ja Kampin toimipisteen välillä on jatkuvaa ja sitä tehdään hyvässä hengessä. Yhdeksi tärkeimmistä tutkimustuloksista nousi se, että kynnys yhteydenottoihin ja yhteistyön aloittamiseen madaltuu, kun yhteistyökumppani on tavattu kasvotusten. Se onkin yksi syy siihen, että kahdesti vuodessa Kampin alueella järjestettävät diakoniatyöntekijöiden sekä sosiaalityöntekijöiden ja –ohjaajien yhteistyötapaamiset, eli DiaSo-tapaamiset, koettiin hyödyllisiksi.
Se, että yhteistyökumppanit tuntevat toistensa työtä, oli myös asia, jonka koettiin helpottavan yhteistyötä. Erilaisten muutosten organisaatioissa ja henkilöstössä koettiin kuormittavan työntekijöitä ja vaikuttavan siihen, ettei yhteistyötä tutkimushetkellä toivottu lisättävän. Toisaalta haastateltavat olivat myös yksimielisiä siitä, että yhteistyötä on tällä hetkellä riittävästi, ja sitä voidaan lisätä tarpeen vaatiessa. Kaikki haastateltavat kokivat sekä sosiaaliohjaajilla että diakoniatyöntekijöillä olevan samat päämäärät työssään: auttaa ihmisiä näiden ongelmissa. Samat päämäärät ja hyvä asenne toisen työtä kohtaan koettiin myös merkittäviksi yhteistyön hengen kannalta.
Asiasanat: diakonia, seurakunnat, sosiaaliasemat, sosiaalityö, yhteistyö, sosiaaliohjaajat, arviointi
Opinnäytetyön aiheena oli tutkia diakoniatyöntekijöiden ja sosiaaliaseman yhteistyötä Töölön seurakunnan ja Kampin alueella. Tavoitteena oli selvittää, mitä on yhteistyö Töölön seurakunnan ja Helsingin kaupungin sosiaaliviraston Kampin toimipisteen välillä, miksi sitä tehdään ja mitkä ovat sen vahvuuksia tai kehittämishaasteita.
Opinnäytetyö on luonteeltaan kvalitatiivinen ja siinä käytettiin teemahaastattelua. Aineisto kerättiin talvella 2011–2012. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea diakoniatyöntekijää ja kolmea sosiaaliohjaajaa. Diakoniatyöntekijöillä oli hyvin erilaisia koulutustaustoja, sosiaaliohjaajat olivat koulutukseltaan sosionomeja (AMK).
Tutkimustulokset osoittavat, että yhteistyö Töölön seurakunnan ja Kampin toimipisteen välillä on jatkuvaa ja sitä tehdään hyvässä hengessä. Yhdeksi tärkeimmistä tutkimustuloksista nousi se, että kynnys yhteydenottoihin ja yhteistyön aloittamiseen madaltuu, kun yhteistyökumppani on tavattu kasvotusten. Se onkin yksi syy siihen, että kahdesti vuodessa Kampin alueella järjestettävät diakoniatyöntekijöiden sekä sosiaalityöntekijöiden ja –ohjaajien yhteistyötapaamiset, eli DiaSo-tapaamiset, koettiin hyödyllisiksi.
Se, että yhteistyökumppanit tuntevat toistensa työtä, oli myös asia, jonka koettiin helpottavan yhteistyötä. Erilaisten muutosten organisaatioissa ja henkilöstössä koettiin kuormittavan työntekijöitä ja vaikuttavan siihen, ettei yhteistyötä tutkimushetkellä toivottu lisättävän. Toisaalta haastateltavat olivat myös yksimielisiä siitä, että yhteistyötä on tällä hetkellä riittävästi, ja sitä voidaan lisätä tarpeen vaatiessa. Kaikki haastateltavat kokivat sekä sosiaaliohjaajilla että diakoniatyöntekijöillä olevan samat päämäärät työssään: auttaa ihmisiä näiden ongelmissa. Samat päämäärät ja hyvä asenne toisen työtä kohtaan koettiin myös merkittäviksi yhteistyön hengen kannalta.
Asiasanat: diakonia, seurakunnat, sosiaaliasemat, sosiaalityö, yhteistyö, sosiaaliohjaajat, arviointi