"Ei se oo itsetarkotus et se on perhe" : perhehoitoyksikkö Pihlajan kanssa yhteistyössä olevien sosiaalityöntekijöiden ajatuksia perhehoidosta ja yhteistyöstä Pihlajan kanssa
Viherlaakso, Katja (2012)
Viherlaakso, Katja
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202282631
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202282631
Tiivistelmä
Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuntien sosiaalityöntekijöiden ajatuksia perhehoidosta, sen kehittämisestä sekä siitä, miten perhehoito näkyy sosiaalityöntekijöiden työn arjessa. Opinnäyteyön tarkoituksena oli myös tuoda esiin sosiaalityöntekijöiden näkökulma perhehoidon seudulliseen kehittämiseen perhehoidon Keski- ja Länsi-Uudenmaan erityisyksikkö Pihlajan kautta. Mielenkiinnon kohteena tässä tutkimuksessa olivat sosiaalityöntekijöiden ajatukset Pihlajasta, sen toiminnasta sekä sosiaalityöntekijöiden ja Pihlajan välisestä yhteistyöstä.
Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä perhehoitoyksikkö Pihlajan kanssa ja opinnäytetyön aihe muodostui heidän toiveensa mukaisesti. Aineiston keruumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Haastattelut on tämän jälkeen litteroitu ja analysoitu sisällönanalyysillä.
Haastattelin Pihlajaan kuuluvista kunnista neljän eri kunnan lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Haastateltuja oli yhteensä seitsemän, haastatteluja kuusi. Tein haastattelut syksyllä 2011.
Tutkimukseni tulosten mukaan sosiaalityöntekijät näkevät perhehoidon pääasiassa positiivisena asiana, etenkin pienille lapsille. Haastatellut sosiaalityöntekijät olivat sitä mieltä, että perhehoidon kehittäminen on oikea suunta lastensuojelun kehittämisessä. Samaan aikaan sosiaalityöntekijät toivat esiin, että perhehoito ei kuitenkaan ole itsetarkoitus sijaishuollossa. Kaikkia lapsia ei ole mahdollista sijoittaa perheisiin.
Haasteena perhehoidossa nähtiin ennen kaikkea nuoret ja erityisen vaikeahoitoiset lapset. Sijaisperheiden hyvää kouluttamista ja valvontaa pidettiin tärkeinä asioina. Pihlajalla nähtiin olevan tärkeä rooli oikeanlaisten sijaisperheiden rekrytoinnissa, kouluttamisessa ja tukemisessa.
Sosiaalityöntekijät toivat haastatteluissa esiin yhteistyössä Pihlajan kanssa ilmenneitä epäselvyyksiä ja alkuun vaivanneita asioita. Pihlajan toiveiden mukaisesti sosiaalityöntekijät myös esittivät toiveita Pihlajan jatkotoimintaa ja heidän välistään yhteistyötä ajatellen.
Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä perhehoitoyksikkö Pihlajan kanssa ja opinnäytetyön aihe muodostui heidän toiveensa mukaisesti. Aineiston keruumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Haastattelut on tämän jälkeen litteroitu ja analysoitu sisällönanalyysillä.
Haastattelin Pihlajaan kuuluvista kunnista neljän eri kunnan lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Haastateltuja oli yhteensä seitsemän, haastatteluja kuusi. Tein haastattelut syksyllä 2011.
Tutkimukseni tulosten mukaan sosiaalityöntekijät näkevät perhehoidon pääasiassa positiivisena asiana, etenkin pienille lapsille. Haastatellut sosiaalityöntekijät olivat sitä mieltä, että perhehoidon kehittäminen on oikea suunta lastensuojelun kehittämisessä. Samaan aikaan sosiaalityöntekijät toivat esiin, että perhehoito ei kuitenkaan ole itsetarkoitus sijaishuollossa. Kaikkia lapsia ei ole mahdollista sijoittaa perheisiin.
Haasteena perhehoidossa nähtiin ennen kaikkea nuoret ja erityisen vaikeahoitoiset lapset. Sijaisperheiden hyvää kouluttamista ja valvontaa pidettiin tärkeinä asioina. Pihlajalla nähtiin olevan tärkeä rooli oikeanlaisten sijaisperheiden rekrytoinnissa, kouluttamisessa ja tukemisessa.
Sosiaalityöntekijät toivat haastatteluissa esiin yhteistyössä Pihlajan kanssa ilmenneitä epäselvyyksiä ja alkuun vaivanneita asioita. Pihlajan toiveiden mukaisesti sosiaalityöntekijät myös esittivät toiveita Pihlajan jatkotoimintaa ja heidän välistään yhteistyötä ajatellen.