Leikkivä asenne esittävän toiminnan työvälineenä
Virtanen, Pia (2012)
Virtanen, Pia
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203163502
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203163502
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkastellaan leikkivää asennetta esittävän toiminnan työvälineenä. Leikkivällä asenteella tarkoitetaan tässä työssä itselleen sallivaa mielentilaa. Opinnäyte pyrkii antamaan näkökulmia siihen, mikä pitää leikkivää mielentilaa yllä ja mikä sen sammuttaa.
Menetelminä opinnäytetyössä on käytetty muistelutyötä Frigga Haugin mukaan ja teemahaastattelua. Muistelutyön avulla on pohdittu kirjoittajan omia luovia töitä: lukioaikaista monologia Hedelmäsalaattia sekä Metropolian ohjaajantyön harjoittelua Nurkka. Omien töiden ja haastattelujen purkamista on lähestytty keskeisten käsitteiden kautta.
Keskeiset käsitteet ovat nousseet Annette Arlanderin ja Johan Huizingan ajattelusta sekä leikin ja teatterin yhteisistä piirteistä. Näitä käsitteitä ovat esitysmaailma ja esitystilanne, kaksoistietoisuus, vertauskuvallistaminen ja eläytyminen.
Kirjoittajan omissa töissä ja haastatteluissa nousevat tärkeiksi seikoiksi mielikuvan käyttäminen esiintymisjännityksen vähentäjänä sekä ryhmän yhteisen päämäärän apuna. Lisäksi käsitellään näyttelijän ja ohjaajan kannalta itselleen objektiksi tulemista, George Herbert Meadin kommunikaatiomallin mukaan.
Katsojan läsnä- tai poissaolon lisäksi toinen leikkiä ja teatteria erottava tekijä on suhde suoritukseen. Teatterin ristiriita on vapaan leikin ja työhön rinnastettavan suorituksen välillä. Leikki on vapaata toimintaa, kun taas teatteri on suoritus ja siten rinnastettavissa työhön. Tätä vapaata leikkiä teatteri käyttää suorituksen tekemiseen.
Menetelminä opinnäytetyössä on käytetty muistelutyötä Frigga Haugin mukaan ja teemahaastattelua. Muistelutyön avulla on pohdittu kirjoittajan omia luovia töitä: lukioaikaista monologia Hedelmäsalaattia sekä Metropolian ohjaajantyön harjoittelua Nurkka. Omien töiden ja haastattelujen purkamista on lähestytty keskeisten käsitteiden kautta.
Keskeiset käsitteet ovat nousseet Annette Arlanderin ja Johan Huizingan ajattelusta sekä leikin ja teatterin yhteisistä piirteistä. Näitä käsitteitä ovat esitysmaailma ja esitystilanne, kaksoistietoisuus, vertauskuvallistaminen ja eläytyminen.
Kirjoittajan omissa töissä ja haastatteluissa nousevat tärkeiksi seikoiksi mielikuvan käyttäminen esiintymisjännityksen vähentäjänä sekä ryhmän yhteisen päämäärän apuna. Lisäksi käsitellään näyttelijän ja ohjaajan kannalta itselleen objektiksi tulemista, George Herbert Meadin kommunikaatiomallin mukaan.
Katsojan läsnä- tai poissaolon lisäksi toinen leikkiä ja teatteria erottava tekijä on suhde suoritukseen. Teatterin ristiriita on vapaan leikin ja työhön rinnastettavan suorituksen välillä. Leikki on vapaata toimintaa, kun taas teatteri on suoritus ja siten rinnastettavissa työhön. Tätä vapaata leikkiä teatteri käyttää suorituksen tekemiseen.