Näyttöön perustuva toiminta hoitotyön koordinoinnissa
Peltola, Jaana (2012)
Peltola, Jaana
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203213647
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203213647
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hoitotyön koordinaattoreiden kokemuksia koordinaattoritoiminnasta sekä hakea näyttöä koordinaattorimallin hyödystä HUS Lasten ja nuorten sairaalassa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla koordinaattoritoimintaa voidaan edelleen kehittää näyttöön perustuen.
Tutkimuksen lähestymistapa on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Primääriaineisto kerättiin hoitotyön koordinaattoreilta teemahaastattelun avulla (N=4) kevään 2011 aikana. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä. Sekundaariaineisto koostui koordinaattoreiden tekemistä raporteista (N=80), jotka analysoitiin kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti.
Tulosten mukaan koordinaattoritoiminnassa näyttöön perustuva hoitotyö ei korostunut. Koordinaattorit käyttivät vähän tieteellistä tietoa työssään toimintansa perustana. Kuitenkin tieteellisen tiedon hyödyntäminen koettiin tärkeänä toiminnan kehittämisen kannalta. Kokemukseen perustuva tieto ohjasi pääosin koordinaattorin toimintaa ja toiminnan kehittämistä. Koordinaattorin työ koettiin vaativana, mutta mielekkäänä. Koordinaattoritoiminnalla koettiin olevan positiivista vaikutusta hoitohenkilökunnan työhyvinvointiin, työviihty-vyyteen ja toiminnan sujuvuuteen hoitotyössä. Koordinaattorit kokivat hoitotyön päätöksenteon olevan jäsentyneempää kuin aikaisemmin. Koordinaattoritoiminta oli edistänyt kollegiaalisuutta, toimintakäytänteiden yhtenäistämistä, yhteistoiminnallista työskentelyä sekä osallistavan johtamisen toteutumista. Yhteistoiminnallinen työskentely edisti potilasturvallisuutta ja asiakaslähtöistä toimintatapaa. Asiakkaan etu katsottiin hoitotyön päätök-senteon lähtökohdaksi ja asiakas otettiin mukaan hoitoaan koskevaan päätöksentekoon.
Edelleen kehittämishaasteena on koordinaattoreiden tieteellisen tiedon käytön lisääminen hoitotyön päätöksenteossa, koska se perustui pääosin kokemustietoon.
Tutkimuksen lähestymistapa on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Primääriaineisto kerättiin hoitotyön koordinaattoreilta teemahaastattelun avulla (N=4) kevään 2011 aikana. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä. Sekundaariaineisto koostui koordinaattoreiden tekemistä raporteista (N=80), jotka analysoitiin kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti.
Tulosten mukaan koordinaattoritoiminnassa näyttöön perustuva hoitotyö ei korostunut. Koordinaattorit käyttivät vähän tieteellistä tietoa työssään toimintansa perustana. Kuitenkin tieteellisen tiedon hyödyntäminen koettiin tärkeänä toiminnan kehittämisen kannalta. Kokemukseen perustuva tieto ohjasi pääosin koordinaattorin toimintaa ja toiminnan kehittämistä. Koordinaattorin työ koettiin vaativana, mutta mielekkäänä. Koordinaattoritoiminnalla koettiin olevan positiivista vaikutusta hoitohenkilökunnan työhyvinvointiin, työviihty-vyyteen ja toiminnan sujuvuuteen hoitotyössä. Koordinaattorit kokivat hoitotyön päätöksenteon olevan jäsentyneempää kuin aikaisemmin. Koordinaattoritoiminta oli edistänyt kollegiaalisuutta, toimintakäytänteiden yhtenäistämistä, yhteistoiminnallista työskentelyä sekä osallistavan johtamisen toteutumista. Yhteistoiminnallinen työskentely edisti potilasturvallisuutta ja asiakaslähtöistä toimintatapaa. Asiakkaan etu katsottiin hoitotyön päätök-senteon lähtökohdaksi ja asiakas otettiin mukaan hoitoaan koskevaan päätöksentekoon.
Edelleen kehittämishaasteena on koordinaattoreiden tieteellisen tiedon käytön lisääminen hoitotyön päätöksenteossa, koska se perustui pääosin kokemustietoon.