Omahoitajuuden toteutuminen Jokelan ja Mainingin päiväkotien vuorohoidoissa
Enroth, Tiina (2012)
Enroth, Tiina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203273824
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203273824
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten omahoitajuus toteutuu Jokelan ja Mainingin päiväkotien vuorohoidoissa, mitkä asiat toimivat vuorohoidon omahoitajuudessa ja mitä asioita tulisi tulevaisuudessa kehittää. Opinnäytetyö suoritettiin määrällisenä kyselytutkielmana, jossa kyselylomake jaettiin tutkielmaan osallistuneiden päiväkotien vuorohoitotyöntekijöille sekä niille vanhemmille, joiden lapset ovat vuorohoidossa. Saadut tulokset analysoitiin SPSS-ohjelmistolla ja sisällönanalyysiä hyödyntäen.
Opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen muodostivat varhainen vuorovaikutus, kasvatus-kumppanuus sekä omahoitajuus. Varhaisella vuorovaikutuksella viitataan lapsen ja hänen ensi- tai toissijaisen hoivaajan väliseen kanssakäymiseen sekä kiintymyssuhdeteoriaan, jota tarkastellaan lähinnä John Bowlbyn näkökulmasta. Kasvatuskumppanuus tarkoittaa vanhempien ja päivähoidon henkilöstön tietoista sitoutumista yhteiseen toimintaan lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemiseksi. Omahoitajuudella tarkoitetaan päivähoidossa käytössä olevaa menetelmää, jossa lapselle nimetään omahoitaja. Mallissa on tarkoituksena luoda hoitajan ja lapsen välille kiintymyssuhde, joka suojaa lapsen kehitystä ja muuttaa koko ryhmän ilmapiiriä tehden työstä miellyttävämpää.
Saadut tulokset kertovat omahoitajuuden olevan Jokelan ja Mainingin päiväkodeissa yleisesti hyväksytty ja käytetty työmenetelmä, johon työntekijät ja vanhemmat ovat pääosin tyytyväisiä. Vuorohoidon omahoitajuuden vahvuuksina nähtiin muun muassa työntekijöiden sitoutuminen menetelmän käyttöön, työntekijöiden ja vanhempien väliset keskustelut, pienryhmätoiminta sekä viestivihon käyttö. Suurimmiksi haasteiksi vastaajat nostivat tiedonsiirron toimimattomuuden, joidenkin työntekijöiden sitoutumattomuuden omahoitajuuteen, pitkät ajanjaksot työntekijöiden, lasten ja heidän perheidensä kohtaamisissa sekä vaihtuvat työntekijät. Kehittämisenkohteina vastaajat näkivät erityisesti tiedonsiirron parantamisen, kaikkien työntekijöiden osallistumisen omahoitajuuskoulutukseen sekä vakituisten työsuhteiden takaamisen.
Tutkielma toteutettiin noudattaen hyvää tieteellistä käytäntöä työskentelyn jokaisessa vaiheessa. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia omahoitajuuden toteutumista vuorohoidossa haastattelututkimuksen kautta. Lisäksi aihetta tulisi tutkia vertaamalla erilaisia ympärivuorokautisia päiväkoteja ja sitä, kuinka omahoitajuus näkyy heidän vuorohoidoissaan. Opinnäytetyön tekeminen oli haastavaa, mutta antoisaa. Vastoinkäymisistä huolimatta opinnäytetyön tekeminen on vahvistanut osaamistani ja ammatillisuuttani.
Opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen muodostivat varhainen vuorovaikutus, kasvatus-kumppanuus sekä omahoitajuus. Varhaisella vuorovaikutuksella viitataan lapsen ja hänen ensi- tai toissijaisen hoivaajan väliseen kanssakäymiseen sekä kiintymyssuhdeteoriaan, jota tarkastellaan lähinnä John Bowlbyn näkökulmasta. Kasvatuskumppanuus tarkoittaa vanhempien ja päivähoidon henkilöstön tietoista sitoutumista yhteiseen toimintaan lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemiseksi. Omahoitajuudella tarkoitetaan päivähoidossa käytössä olevaa menetelmää, jossa lapselle nimetään omahoitaja. Mallissa on tarkoituksena luoda hoitajan ja lapsen välille kiintymyssuhde, joka suojaa lapsen kehitystä ja muuttaa koko ryhmän ilmapiiriä tehden työstä miellyttävämpää.
Saadut tulokset kertovat omahoitajuuden olevan Jokelan ja Mainingin päiväkodeissa yleisesti hyväksytty ja käytetty työmenetelmä, johon työntekijät ja vanhemmat ovat pääosin tyytyväisiä. Vuorohoidon omahoitajuuden vahvuuksina nähtiin muun muassa työntekijöiden sitoutuminen menetelmän käyttöön, työntekijöiden ja vanhempien väliset keskustelut, pienryhmätoiminta sekä viestivihon käyttö. Suurimmiksi haasteiksi vastaajat nostivat tiedonsiirron toimimattomuuden, joidenkin työntekijöiden sitoutumattomuuden omahoitajuuteen, pitkät ajanjaksot työntekijöiden, lasten ja heidän perheidensä kohtaamisissa sekä vaihtuvat työntekijät. Kehittämisenkohteina vastaajat näkivät erityisesti tiedonsiirron parantamisen, kaikkien työntekijöiden osallistumisen omahoitajuuskoulutukseen sekä vakituisten työsuhteiden takaamisen.
Tutkielma toteutettiin noudattaen hyvää tieteellistä käytäntöä työskentelyn jokaisessa vaiheessa. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia omahoitajuuden toteutumista vuorohoidossa haastattelututkimuksen kautta. Lisäksi aihetta tulisi tutkia vertaamalla erilaisia ympärivuorokautisia päiväkoteja ja sitä, kuinka omahoitajuus näkyy heidän vuorohoidoissaan. Opinnäytetyön tekeminen oli haastavaa, mutta antoisaa. Vastoinkäymisistä huolimatta opinnäytetyön tekeminen on vahvistanut osaamistani ja ammatillisuuttani.