Vankien kokemuksia STOP -ohjelmasta
Siira, Anu (2012)
Siira, Anu
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204104251
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204104251
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vankien kokemuksia STOP -ohjelmasta. STOP -ohjelma on valtakunnallinen ja sitä vedetään Riihimäen vankilassa.
Ohjelma on tarkoitettu seksuaalirikoksista tuomituille, joiden uusimisriski on arvioitu jäsentyneellä riskiarviolla (STATIC -99) keskitasoiseksi tai korkeaksi riskiksi.
Ohjelma on kognitiivis–behavioraalinen toimintaohjelma, jossa pyritään vaikuttamaan ajattelun ja tunteiden kautta käyttäytymiseen. Ohjelmassa keskitytään ajattelumalleihin ja toimintatapoihin, jotka ovat johtaneet seksuaalirikoksiin. Niihin vaikuttamalla pyritään löytämään uusia ajattelumalleja ja toimintatapoja, jotka eivät johda rikolliseen
käyttäytymiseen.
Opinnäytetyössä tarkasteltiin vankien kokemuksia ohjelmaan hakeutumisesta, ryhmämuotoisesta kuntoutuksesta ja tulevaisuuden näkymistä ohjelman jälkeen. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen ja haastattelut on toteutettu teemahaastattelumenetelmin. Aineisto on analysoitu käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysimenetelmää. Työn teoreettinen viitekehys nivoutuu kuntouttavaan toimintaan ja uusintarikollisuuteen vaikuttamiseen.
Osallistuminen STOP -ohjelmaan on vapaaehtoista ja perustuu vangin omaan motivaatioon selvittää rikokseen johtaneita syitä. Rangaistusajan suunnitelma ja arvioitu riskitaso vaikuttavat ohjelmaan valittaessa. Haastateltavista neljä oli omien motiivien kautta vapaaehtoisia ohjelmaan. Ainoastaan yksi oli alkuun epäröinyt osallistumista. Jokainen toi haastatteluissa esiin ohjelman positiivisia vaikutuksia omaan ajatteluun ja käyttäytymiseen, jotka eivät johda uusiin seksuaalirikoksiin.
STOP -ohjelman kehittämisehdotuksiksi mainittakoon ohjelman tietämyksen lisäämistä yhteistyötahoille ja henkilöstölle, jotka työskentelevät seksuaalirikoksista tuomittujen kanssa. Huomiota tulisi kiinnittää kuntoutusjatkumoiden suunnitteluun, sekä ohjelman suorittaneiden vankien suunnitelmalliseen vapauttamiseen. STOP -ohjelmassa opittuihin uusiin ajattelu- ja toimintamalleihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota vankeusrangaistuksen jatkuessa, sekä tukea vankia ylläpitämään niitä myös vapauduttua. Vaikuttavuuden näkökulmasta merkittävin hyöty ohjelman käyneiden vankien suhteen saataisiin esimerkiksi valvotulla koevapaudella.
Rikosseuraamusalalla työskentelevät virkamiehet voivat hyödyntää opinnäytetyötä, etenkin seksuaalirikollisten kuntoutuksessa.
Ohjelma on tarkoitettu seksuaalirikoksista tuomituille, joiden uusimisriski on arvioitu jäsentyneellä riskiarviolla (STATIC -99) keskitasoiseksi tai korkeaksi riskiksi.
Ohjelma on kognitiivis–behavioraalinen toimintaohjelma, jossa pyritään vaikuttamaan ajattelun ja tunteiden kautta käyttäytymiseen. Ohjelmassa keskitytään ajattelumalleihin ja toimintatapoihin, jotka ovat johtaneet seksuaalirikoksiin. Niihin vaikuttamalla pyritään löytämään uusia ajattelumalleja ja toimintatapoja, jotka eivät johda rikolliseen
käyttäytymiseen.
Opinnäytetyössä tarkasteltiin vankien kokemuksia ohjelmaan hakeutumisesta, ryhmämuotoisesta kuntoutuksesta ja tulevaisuuden näkymistä ohjelman jälkeen. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen ja haastattelut on toteutettu teemahaastattelumenetelmin. Aineisto on analysoitu käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysimenetelmää. Työn teoreettinen viitekehys nivoutuu kuntouttavaan toimintaan ja uusintarikollisuuteen vaikuttamiseen.
Osallistuminen STOP -ohjelmaan on vapaaehtoista ja perustuu vangin omaan motivaatioon selvittää rikokseen johtaneita syitä. Rangaistusajan suunnitelma ja arvioitu riskitaso vaikuttavat ohjelmaan valittaessa. Haastateltavista neljä oli omien motiivien kautta vapaaehtoisia ohjelmaan. Ainoastaan yksi oli alkuun epäröinyt osallistumista. Jokainen toi haastatteluissa esiin ohjelman positiivisia vaikutuksia omaan ajatteluun ja käyttäytymiseen, jotka eivät johda uusiin seksuaalirikoksiin.
STOP -ohjelman kehittämisehdotuksiksi mainittakoon ohjelman tietämyksen lisäämistä yhteistyötahoille ja henkilöstölle, jotka työskentelevät seksuaalirikoksista tuomittujen kanssa. Huomiota tulisi kiinnittää kuntoutusjatkumoiden suunnitteluun, sekä ohjelman suorittaneiden vankien suunnitelmalliseen vapauttamiseen. STOP -ohjelmassa opittuihin uusiin ajattelu- ja toimintamalleihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota vankeusrangaistuksen jatkuessa, sekä tukea vankia ylläpitämään niitä myös vapauduttua. Vaikuttavuuden näkökulmasta merkittävin hyöty ohjelman käyneiden vankien suhteen saataisiin esimerkiksi valvotulla koevapaudella.
Rikosseuraamusalalla työskentelevät virkamiehet voivat hyödyntää opinnäytetyötä, etenkin seksuaalirikollisten kuntoutuksessa.