Raskaudesta ja synnytyksestä palautumisen ohjaus äitiysneuvolassa
Raappana, Hanna; Kinnunen, Sara (2012)
Raappana, Hanna
Kinnunen, Sara
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204234851
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204234851
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tutkimustehtävänä oli selvittää millaisena ensisynnyttäjä-äidit kokevat raskauden aikana äitiysneuvolassa saamansa ohjauksen raskaudesta ja synnytyksestä palautumisesta, sekä millaista tukea he saivat vanhemmuuteen kasvuun raskauden aikana. Tavoitteena oli, että uuden tiedon avulla neuvoloissa työskentelevät sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset voivat tarvittaessa kehittää ohjaustaan äitien toivomaan suuntaan.
Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus. Se toteutettiin teemahaastattelemalla viittä ensisynnyttäjä-äitiä. Haastattelut toteutettiin heinä-elokuussa 2011. Äidit olivat iältään 21–31-vuotiaita, synnytyksistä oli kulunut yhdestä viiteen kuukautta. Haastattelut analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tutkimustuloksista ilmeni, että äitien kokemukset neuvolaohjauksesta olivat ristiriitaisia. Ohjaus koettiin pääosin hyväksi, mutta lisäohjausta kaivattiin erityisesti synnytyselimistön palautumisesta. Psyykkistä jaksamista oli kartoitettu esimerkiksi lomakkeen avulla. Osa äideistä koki, että tieto synnytyksenjälkeisestä herkistymisestä ja masennuksesta jäi puutteelliseksi. Vanhemmuuteen kasvuun oli saatu tukea vaihtelevasti, tuen saaminen koettiin tärkeäksi. Myös parisuhteesta ja seksuaalisuudesta toivottiin keskustelua. Neuvolaohjauksen onnistumiseen vaikutti vuorovaikutus työntekijän kanssa. Neuvolatyöntekijän vaihtuminen raskauden aikana koettiin heikentäneen ohjauksen laatua. Keskustelu koettiin tärkeäksi osaksi neuvolaohjausta ja siihen tulee varata riittävästi aikaa. Perhevalmennukset, neuvolasta saadut oppaat ja sairaalasta saatu ohjaus sekä vertaistuki täydensivät neuvolasta saatua suullista ohjausta.
Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus. Se toteutettiin teemahaastattelemalla viittä ensisynnyttäjä-äitiä. Haastattelut toteutettiin heinä-elokuussa 2011. Äidit olivat iältään 21–31-vuotiaita, synnytyksistä oli kulunut yhdestä viiteen kuukautta. Haastattelut analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tutkimustuloksista ilmeni, että äitien kokemukset neuvolaohjauksesta olivat ristiriitaisia. Ohjaus koettiin pääosin hyväksi, mutta lisäohjausta kaivattiin erityisesti synnytyselimistön palautumisesta. Psyykkistä jaksamista oli kartoitettu esimerkiksi lomakkeen avulla. Osa äideistä koki, että tieto synnytyksenjälkeisestä herkistymisestä ja masennuksesta jäi puutteelliseksi. Vanhemmuuteen kasvuun oli saatu tukea vaihtelevasti, tuen saaminen koettiin tärkeäksi. Myös parisuhteesta ja seksuaalisuudesta toivottiin keskustelua. Neuvolaohjauksen onnistumiseen vaikutti vuorovaikutus työntekijän kanssa. Neuvolatyöntekijän vaihtuminen raskauden aikana koettiin heikentäneen ohjauksen laatua. Keskustelu koettiin tärkeäksi osaksi neuvolaohjausta ja siihen tulee varata riittävästi aikaa. Perhevalmennukset, neuvolasta saadut oppaat ja sairaalasta saatu ohjaus sekä vertaistuki täydensivät neuvolasta saatua suullista ohjausta.