Monikkovanhemmuus : Monikkoperheiden vanhempien kokemuksia jaksamisesta ja tuen saannista
Pitkänen, Lotta (2012)
Pitkänen, Lotta
Vaasan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204234876
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204234876
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää monikkoperheiden vanhempien jaksamista ja tuen tarvetta. Tutkimuksessa myös selvitettiin, mitkä tukimuodot vanhemmat itse kokivat merkityksellisiksi sekä minkälaista tukea he kaipasivat neuvolasta. Tavoitteena oli saada lisää tietoa siitä miten neuvoloissa voidaan tukea monikkoperheitä paremmin. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella Internetissä.
Tutkimusmenetelmä opinnäytetyössä oli kvantitatiivinen. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella, jossa oli suljettuja ja avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat vanhemmat, joilla oli alle 3-vuotiaita monikkolapsia. Kyselylomake oli Suomen monikkoperheet ry:n kotisivuilla vastattavana kolme viikkoa. Vastauksia tuli yhteensä 136. Tulokset analysoitiin Microsoft Office Excel 2007 -ohjelmalla ja avoimet vastaukset käsiteltiin sisällönanalyysillä.
Suurin osa vastaajista oli tyytymättömiä lastenneuvolasta saamaansa tukeen ja neuvontaan (56,7%). Enemmän neuvontaa kaivattiin etenkin imetyksessä ja vinkkejä avun saantiin (67,5%). Arjessa auttoi jaksamaan erityisesti oma aika, jolloin vanhemmat pystyivät tekemään jotain rentouttavaa (41,7%). Arkea kuormittivat väsymys (37,5%) ja kodinhoidolliset tehtävät (23,3%). Vastaajat kokivat vertaistuen arvokkaaksi ja vastaajat toivoivat, että neuvolasta olisi ohjattu sen piiriin (19,2%). Erityisesti arjessa kuitenkin auttoi jaksamaan oma puoliso ja häneltä saatu tuki (36,7%).
Tulokset osoittavat, että terveydenhoitajille tulisi tarjota enemmän erityistietoa tästä erityisryhmästä, että he osaisivat tukea monikkoperheitä paremmin ja että terveydenhoitajat tuntisivat monikkoperheille tyypilliset kuormittavat tekijät, kuten perheen väsymys.
Tutkimusmenetelmä opinnäytetyössä oli kvantitatiivinen. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella, jossa oli suljettuja ja avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat vanhemmat, joilla oli alle 3-vuotiaita monikkolapsia. Kyselylomake oli Suomen monikkoperheet ry:n kotisivuilla vastattavana kolme viikkoa. Vastauksia tuli yhteensä 136. Tulokset analysoitiin Microsoft Office Excel 2007 -ohjelmalla ja avoimet vastaukset käsiteltiin sisällönanalyysillä.
Suurin osa vastaajista oli tyytymättömiä lastenneuvolasta saamaansa tukeen ja neuvontaan (56,7%). Enemmän neuvontaa kaivattiin etenkin imetyksessä ja vinkkejä avun saantiin (67,5%). Arjessa auttoi jaksamaan erityisesti oma aika, jolloin vanhemmat pystyivät tekemään jotain rentouttavaa (41,7%). Arkea kuormittivat väsymys (37,5%) ja kodinhoidolliset tehtävät (23,3%). Vastaajat kokivat vertaistuen arvokkaaksi ja vastaajat toivoivat, että neuvolasta olisi ohjattu sen piiriin (19,2%). Erityisesti arjessa kuitenkin auttoi jaksamaan oma puoliso ja häneltä saatu tuki (36,7%).
Tulokset osoittavat, että terveydenhoitajille tulisi tarjota enemmän erityistietoa tästä erityisryhmästä, että he osaisivat tukea monikkoperheitä paremmin ja että terveydenhoitajat tuntisivat monikkoperheille tyypilliset kuormittavat tekijät, kuten perheen väsymys.