Neulanreikäkameralla otetusta kuvasta digitaaliseksi vedokseksi : Ajan patinoima Tornio
Törmänen, Jenina (2012)
Törmänen, Jenina
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204305584
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204305584
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni ideana on edetä kuvan tuottamissa valokuvan kehityksen varhais-vaiheista nykyiseen digitaaliteknologiaan saakka. Miten työprosessi voisi edetä ja millaisia kuvia saisin tuotettua? Tutkimusideallani on arkeologinen lähestymistapa.
Rakensin neulanreikäkameran pahvilaatikosta, jolla otin valokuvat opinnäytetyöni teososaa varten. Paperinegatiivit kehitin itse pimiössä, jonka jälkeen skannasin ne tietokoneelle ja vedostin positiiveiksi digitaalisesti Photoshop CS4:n avulla. Valmiit kuvat kehitin kuvapalvelun kautta paperikuviksi internetin välityksellä. Lopuksi tulen kiinnittämään paperinegatiivi ja -positiivi kuvaparit allekkain paspikseen ja kehystän ne tulevaa näyttelyä varten. Kuvaustapa saa kuvat näyttämään hyvinkin vanhoilta, joten sen innoittamana annoin teososan nimeksi ”Ajan patinoima Tornio”. Prosessissa syntyy kuvanegatiivi, joka puuttuu digitaalisessa kuvaamisessa, niinpä otin negatiivit mukaan teokseen. Teososa koostuu 21 cm x 29,5 cm kokoisesta 8 negatiivikuvasta ja 20 cm x 30 cm kokoisesta 8 positiivikuvasta.
Opinnäytetyöni kirjallisessa osassa kerron camera obscurasta ja sen mahdollistamasta neulanreikäkamerasta sekä kuvaan työprosessini vaiheittain neulanreikäkameran rakentamisesta valmiisiin digitaalisesti käsiteltyihin ja vedostettuihin kuviin saakka. Pääasiallisina lähteinä olen käyttänyt Janne Seppäsen laajaa esseetä Ruumis, mieli ja camera obscura 2002 ja Pekka Mölsän pro gradu -tutkimusta Digitaalinen valokuvaus on 2007.
Erehdysten ja onnistumisien kautta kehityin neulanreikäkameran käytössä ja sen myötä syntyi uusia kokeilemisen arvoisia ideoita liittyen neulanreikäkameran paran-teluun ja kuvasaiheisiin. Opin tämän vanhan tekniikan kautta poikkeamaan tottumas-tani valokuvaamisesta. Tässä nykyään harvinaisessa tekniikassa on oma viehätyksen-sä. Kuvaustilanteessa en tarkastellut kohdetta kameran läpi vaan olin osa tilannetta, jossa kameran sisällä valottui kuva. Pimiötyöskentely ja kuvan valmistumisen prosessi antoivat kuvaustilanteen lisäksi ajalle erilaisia koettavia ja lopputuloksessa näkyviä funktioita ja merkityksiä. Prosessissa syntyneitä kuvia voi käyttää digitaali- tai paperiversiona riippuen käyttötarkoituksesta. Kokeilujeni pohjalta aion jatkossa käyt-tää neulanreikäkameraa taiteellisen ilmaisuni työvälineenä.
Rakensin neulanreikäkameran pahvilaatikosta, jolla otin valokuvat opinnäytetyöni teososaa varten. Paperinegatiivit kehitin itse pimiössä, jonka jälkeen skannasin ne tietokoneelle ja vedostin positiiveiksi digitaalisesti Photoshop CS4:n avulla. Valmiit kuvat kehitin kuvapalvelun kautta paperikuviksi internetin välityksellä. Lopuksi tulen kiinnittämään paperinegatiivi ja -positiivi kuvaparit allekkain paspikseen ja kehystän ne tulevaa näyttelyä varten. Kuvaustapa saa kuvat näyttämään hyvinkin vanhoilta, joten sen innoittamana annoin teososan nimeksi ”Ajan patinoima Tornio”. Prosessissa syntyy kuvanegatiivi, joka puuttuu digitaalisessa kuvaamisessa, niinpä otin negatiivit mukaan teokseen. Teososa koostuu 21 cm x 29,5 cm kokoisesta 8 negatiivikuvasta ja 20 cm x 30 cm kokoisesta 8 positiivikuvasta.
Opinnäytetyöni kirjallisessa osassa kerron camera obscurasta ja sen mahdollistamasta neulanreikäkamerasta sekä kuvaan työprosessini vaiheittain neulanreikäkameran rakentamisesta valmiisiin digitaalisesti käsiteltyihin ja vedostettuihin kuviin saakka. Pääasiallisina lähteinä olen käyttänyt Janne Seppäsen laajaa esseetä Ruumis, mieli ja camera obscura 2002 ja Pekka Mölsän pro gradu -tutkimusta Digitaalinen valokuvaus on 2007.
Erehdysten ja onnistumisien kautta kehityin neulanreikäkameran käytössä ja sen myötä syntyi uusia kokeilemisen arvoisia ideoita liittyen neulanreikäkameran paran-teluun ja kuvasaiheisiin. Opin tämän vanhan tekniikan kautta poikkeamaan tottumas-tani valokuvaamisesta. Tässä nykyään harvinaisessa tekniikassa on oma viehätyksen-sä. Kuvaustilanteessa en tarkastellut kohdetta kameran läpi vaan olin osa tilannetta, jossa kameran sisällä valottui kuva. Pimiötyöskentely ja kuvan valmistumisen prosessi antoivat kuvaustilanteen lisäksi ajalle erilaisia koettavia ja lopputuloksessa näkyviä funktioita ja merkityksiä. Prosessissa syntyneitä kuvia voi käyttää digitaali- tai paperiversiona riippuen käyttötarkoituksesta. Kokeilujeni pohjalta aion jatkossa käyt-tää neulanreikäkameraa taiteellisen ilmaisuni työvälineenä.