Kissa Kippurahäntä etsii kotia : Draamakasvatus esikoululaisten ryhmätyöskentelyn tukena sekä pohdinta soveltamisesta seurakunnan lapsityöhön
Heinonen, Tuija (2012)
Heinonen, Tuija
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204265281
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204265281
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Heinonen, Tuija. Draamakasvatus esikoululaisten ryhmätyöskentelyn tukena sekä pohdinta soveltamisesta seurakunnan lapsityöhön. Diak Etelä, Järvenpää, kevät 2012, 55 s., 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakoni + lastentarhanopettajan kelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, miten esikoululaisille suunniteltua draamakasvatusmateriaalia voi soveltaa seurakunnan lapsityöhön. Draamakasvatusmateriaali eli Kissa Kippurahäntä etsii kotia – kirja sisältää tarinalliset draamaleikkituokiot lapsille. Kirjan draamaleikkien tavoitteena on muun muassa tukea lasten luovan ryhmäprosessin syntyä. Leikkikirjan suunnittelun pohjana oli yhteistyö Porvoossa toimivan Liikuntaesikoulu Hyppis ry:n kanssa. Liikuntaesikoulun lapsiryhmälle toteutettiin leikkituokiot syksyllä 2011. Menetelmänä oli prosessidraama. Prosessin pohjalta syntyi draamaleikkikirja.
Opinnäytetyö oli laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto leikkikirjan soveltamisesta seurakunnan lapsityöhön kerättiin haastattelemalla kahta seurakunnan lastenohjaajaa. Lastenohjaajat lukivat leikkikirjan materiaalin ja kommentoivat sitä haastattelutilanteessa. Haastattelu toteutettiin teemaan painottuvana parihaastatteluna. Aineiston analyysin pohjana olivat kirjalliset muistiinpanot haastattelusta. Tutkimuskysymykseksi muotoutui: Miten leikkikirjan draaman maailma tarinan, harjoituksien ja kokonaisuuden kannalta soveltuu seurakunnan lapsityöhön? Pohdintaosuudessa kysymys laajenee yleisemmälle tasolle: Miten kirkon varhaiskasvatuksen tavoitteet ja draamakasvatus menetelmänä voisivat kohdata?
Opinnäytetyö oli monivaiheinen prosessi, johon liittyi kiinteästi kirjan toteutus ja teorian soveltaminen käytäntöön. Teoriapohjana opinnäytetyölle oli draamakasvatus, ryhmädynamiikka ja esikoululaisen oppiminen. Teoria laajeni haastattelun myötä kirkon varhaiskasvatukseen ja osallisuuden teemaan.
Johtopäätöksenä opinnäytetyössä oli, että materiaalin soveltamisessa toiseen kontekstiin on huomioitava muun muassa ryhmä, tilat ja kohderyhmän ikä. Draamakasvatus menetelmänä voi edistää uusien tulkintojen syntymistä tarinasta ja leikeistä. Draaman kerronnallisen muodon ja kertomusperinteen sekä Raamatun kertomusten välillä voi havaita yhtäläisyyksiä. Vuorovaikutuksessa tapahtuva kerronta voi saada aikaan osallisuuden kokemuksen.
Asiasanat: kirkon kasvatustoiminta, esiopetus, draamakasvatus, ryhmäytyminen, tarinat ja osallisuus
Heinonen, Tuija. Draamakasvatus esikoululaisten ryhmätyöskentelyn tukena sekä pohdinta soveltamisesta seurakunnan lapsityöhön. Diak Etelä, Järvenpää, kevät 2012, 55 s., 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakoni + lastentarhanopettajan kelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, miten esikoululaisille suunniteltua draamakasvatusmateriaalia voi soveltaa seurakunnan lapsityöhön. Draamakasvatusmateriaali eli Kissa Kippurahäntä etsii kotia – kirja sisältää tarinalliset draamaleikkituokiot lapsille. Kirjan draamaleikkien tavoitteena on muun muassa tukea lasten luovan ryhmäprosessin syntyä. Leikkikirjan suunnittelun pohjana oli yhteistyö Porvoossa toimivan Liikuntaesikoulu Hyppis ry:n kanssa. Liikuntaesikoulun lapsiryhmälle toteutettiin leikkituokiot syksyllä 2011. Menetelmänä oli prosessidraama. Prosessin pohjalta syntyi draamaleikkikirja.
Opinnäytetyö oli laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto leikkikirjan soveltamisesta seurakunnan lapsityöhön kerättiin haastattelemalla kahta seurakunnan lastenohjaajaa. Lastenohjaajat lukivat leikkikirjan materiaalin ja kommentoivat sitä haastattelutilanteessa. Haastattelu toteutettiin teemaan painottuvana parihaastatteluna. Aineiston analyysin pohjana olivat kirjalliset muistiinpanot haastattelusta. Tutkimuskysymykseksi muotoutui: Miten leikkikirjan draaman maailma tarinan, harjoituksien ja kokonaisuuden kannalta soveltuu seurakunnan lapsityöhön? Pohdintaosuudessa kysymys laajenee yleisemmälle tasolle: Miten kirkon varhaiskasvatuksen tavoitteet ja draamakasvatus menetelmänä voisivat kohdata?
Opinnäytetyö oli monivaiheinen prosessi, johon liittyi kiinteästi kirjan toteutus ja teorian soveltaminen käytäntöön. Teoriapohjana opinnäytetyölle oli draamakasvatus, ryhmädynamiikka ja esikoululaisen oppiminen. Teoria laajeni haastattelun myötä kirkon varhaiskasvatukseen ja osallisuuden teemaan.
Johtopäätöksenä opinnäytetyössä oli, että materiaalin soveltamisessa toiseen kontekstiin on huomioitava muun muassa ryhmä, tilat ja kohderyhmän ikä. Draamakasvatus menetelmänä voi edistää uusien tulkintojen syntymistä tarinasta ja leikeistä. Draaman kerronnallisen muodon ja kertomusperinteen sekä Raamatun kertomusten välillä voi havaita yhtäläisyyksiä. Vuorovaikutuksessa tapahtuva kerronta voi saada aikaan osallisuuden kokemuksen.
Asiasanat: kirkon kasvatustoiminta, esiopetus, draamakasvatus, ryhmäytyminen, tarinat ja osallisuus