SOSIAALITYÖ YHTEISKUNTAKRITIIKKINÄ JA VOIMAANTUMISEN VÄLINEENÄ
Koskelin, Niina (2012)
Koskelin, Niina
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204295526
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204295526
Tiivistelmä
Koskelin Niina, Sosiaalityö yhteiskuntakritiikkinä ja voimaantumisen välineenä, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosionomi AMK. Opinnäytetyö, kevät 2012. 38 sivua.
Tämä opinnäytetyö on teoreettis-käsitteellinen tutkimus, jossa reflektoin teoriaa ja kirjallisuutta oman kokemuksen avulla. Tarkastelin sosiaalista yhteiskunnassa ja pyrin hahmottamaan mikä on sosionomin yksilöllinen ja yhteisöllinen tehtävä. Etsin teoreettista kehystä sosiaalityölle, sen aktiiviselle roolille ja sille yhteiskuntakritiikille, jonka sosiaalityö tuo näkyväksi.
Oman kokemuksen reflektointi pohjautui kokemukseen, jossa sosiaalityötä tekevän roolista, jouduin vaihtamaan avuntarvitsijan rooliin ja pääsin tutustumaan sosiaalisen kenttään myös toisesta näkökulmasta.
Sosiaalipedagogisesta teoriasta löysin osuvaa ajankuvausta. Se pystyi kuvaamaan jälkiteollisen yhteiskuntamme tarpeita siitä, miten tärkeää on sosiaalityössä tukea ihmisiä kasvattamaan itse itseään ja vastaaman valinnoistaan. Etenkin freireläinen näkökulma sosiaalipedagogiikkaan, jossa painotettiin tiedon ja tiedostuksen tuomaa vapautusta yksilön voimaantumisen välineenä toi teoriaan niitä eettisiä arvoja, joita olin jäänyt kaipaamaan henkilökohtaisessa kokemuksessani avuntarvitsijana.
Halusin löytää myös konkreettisia välineitä, joilla kykenisin sosionomin työssä toteuttamaan näitä sosiaalityön yhteiskunnallisia tavoitteita ja tukea yksilöitä voimaantumaan mahdollisimman dialogisin menetelmin sekä lisätä tällä tavoin sosiaalisen vahvistumista yhteiskunnassa.
Oma kiinnostus ja harrastuneisuus taiteiden luomiin mahdollisuuksiin veivät minut kirjallisuusterapeuttisten menetelmien ääreen sosiaalityössä. Sanataide tarjosi luontevia väyliä tunteiden ilmaisun, itsen löytämisen ja minuuden rakentamiseen.
Yhteiskunnallinen ja sosiaalityön kiinnostus kohdistui tässä erityisesti nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn, joka on noussut valtakunnallisestikin keskeiseksi teemaksi maamme ikärakenteen muuttumisen johdosta. Painotin tästä syystä työssänikin ensisijaisesti jonkin uuden löytämistä nuoria tukevana, voimaanutta vana ja vahvistavana elementtinä. Löysin sellaisen mielestäni ryhmätoiminnan ja kirjallisuusterapeuttisten menetelmien yhdistelmästä.
Asiasanat: postmoderni aika, sosiaalityö, sosiaalinen, sosiaalipedagogiikka, syrjäytyminen, kirjallisuusterapeuttiset menetelmät.
Tämä opinnäytetyö on teoreettis-käsitteellinen tutkimus, jossa reflektoin teoriaa ja kirjallisuutta oman kokemuksen avulla. Tarkastelin sosiaalista yhteiskunnassa ja pyrin hahmottamaan mikä on sosionomin yksilöllinen ja yhteisöllinen tehtävä. Etsin teoreettista kehystä sosiaalityölle, sen aktiiviselle roolille ja sille yhteiskuntakritiikille, jonka sosiaalityö tuo näkyväksi.
Oman kokemuksen reflektointi pohjautui kokemukseen, jossa sosiaalityötä tekevän roolista, jouduin vaihtamaan avuntarvitsijan rooliin ja pääsin tutustumaan sosiaalisen kenttään myös toisesta näkökulmasta.
Sosiaalipedagogisesta teoriasta löysin osuvaa ajankuvausta. Se pystyi kuvaamaan jälkiteollisen yhteiskuntamme tarpeita siitä, miten tärkeää on sosiaalityössä tukea ihmisiä kasvattamaan itse itseään ja vastaaman valinnoistaan. Etenkin freireläinen näkökulma sosiaalipedagogiikkaan, jossa painotettiin tiedon ja tiedostuksen tuomaa vapautusta yksilön voimaantumisen välineenä toi teoriaan niitä eettisiä arvoja, joita olin jäänyt kaipaamaan henkilökohtaisessa kokemuksessani avuntarvitsijana.
Halusin löytää myös konkreettisia välineitä, joilla kykenisin sosionomin työssä toteuttamaan näitä sosiaalityön yhteiskunnallisia tavoitteita ja tukea yksilöitä voimaantumaan mahdollisimman dialogisin menetelmin sekä lisätä tällä tavoin sosiaalisen vahvistumista yhteiskunnassa.
Oma kiinnostus ja harrastuneisuus taiteiden luomiin mahdollisuuksiin veivät minut kirjallisuusterapeuttisten menetelmien ääreen sosiaalityössä. Sanataide tarjosi luontevia väyliä tunteiden ilmaisun, itsen löytämisen ja minuuden rakentamiseen.
Yhteiskunnallinen ja sosiaalityön kiinnostus kohdistui tässä erityisesti nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn, joka on noussut valtakunnallisestikin keskeiseksi teemaksi maamme ikärakenteen muuttumisen johdosta. Painotin tästä syystä työssänikin ensisijaisesti jonkin uuden löytämistä nuoria tukevana, voimaanutta vana ja vahvistavana elementtinä. Löysin sellaisen mielestäni ryhmätoiminnan ja kirjallisuusterapeuttisten menetelmien yhdistelmästä.
Asiasanat: postmoderni aika, sosiaalityö, sosiaalinen, sosiaalipedagogiikka, syrjäytyminen, kirjallisuusterapeuttiset menetelmät.