Lastenkoti muutoksessa : Perhetukikeskuksen kehittämisprojektin merkityksiä etsimässä
Tuokko, Saila (2009)
Tuokko, Saila
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200909224632
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200909224632
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössäni tarkastelen Tuusulan perhetukikeskuksen kehittämisprojektia seuraamalla prosessin kulkua. Tutkimus on prosessin tapaustutkimus, jossa on toiminta- ja arviointitutkimuksen elementtejä. Tutkimuksessa arvioin mitä kehittämisprojekti merkitsi siihen osallistuville työntekijöille ja koko perhetukikeskuksen yhteisölle ja miten taitekohdat ilmenivät, mitä toimintatapoja käytettiin ja miten ne näkyivät perhetukikeskuksen arjessa.
Tuusulan Perhetukikeskus on Tuusulan kunnan ylläpitämä lastensuojelun sijaishuollon yksikkö, jossa oli kehittämisprojektin aikana kaksi kuusipaikkaista osastoa 0-18 vuotiaille lapsille; Koivukujan vastaanotto- ja arviointiyksikkö ja pitkäaikaista lastenkotihoitoa tarjoava
Kotorannan lastenkoti.
Opinnäytetyön aineistona on STM:n rahoittaman perhekeskushankeen Tuulas I vuosina 2005 – 2007 aikana kootut kirjalliset dokumentit ja kokouspöytäkirjat. Jatkohankkeen Tuulas II:n vuosien 2008 -2009 ajalta kirjallisten dokumenttien lisäksi aineistoon kuuluu kahden työryhmän ryhmähaastattelu ja arjen havainnointia. Lisäaineistona käytän kuvausta perhetukikeskuksen kehittämisvaiheiden ja henkilökunnan aikajanoja, jotka havainnollistavat kehittämisprojektin pituutta ja henkilökunnassa tapahtuneita muutoksia.
Opinnäytetyön viitekehyksenä on kuvaus lastensuojelun lähikehityksessä tapahtuneista muutoksista ja mitä haasteita lastensuojelu asettaa sijaishuollon työlle. Haasteisiin vastataan nykypäivänä määräaikaisilla projekteilla ja kehittämishankkeilla, jotka perustuvat ekspansiiviseen oppimiseen ja yhteiskehittelyyn.
Opinnäytetyön tuloksissa kuvaan mistä kehittämisprojekti lähti liikkeelle ja mitä siitä seurasi. Ensimmäinen kehittämisprojektin Tuulas I loppuarvioinnin yhteenvedosta siirryn Tuulas II jatkohankkeeseen. Kehittämisprojektien tuloksena perhetukikeskukseen päädyttiin luomaan kehittäjäpsykologin johdolla neljä eri käsikirjaa työprosesseista ja käynnistettiin perhetukikeskuksen peruskorjaus- ja laajennushanke sekä uudistilojen rakentaminen samaan pihapiiriin Tuusulajärven rannalle. Kehittämistyön jatkuvuuden tueksi perustettiin perhetukiyksikön sisäinen kehittämistyöryhmä.
Kehittämisprojektin tulosten perusteella henkilökunta koki että työ - ja toimintatavat ovat
perhetukikeskuksessa muuttuneet. Tuulas I:ssä tehtiin pohjatyö valmistautuessa uuteen, johon kuului työyhteisön sisäinen organisaatiouudistus. Tuulas II:n aikana kehittämistyölle luotiin toiminnallinen konteksti uudistamalla perhetukiyksikön rakenteet. Työntekijät kokivat
että ensimmäisen kehittämishankkeen kaoottisuus vaihtui työstä ja sen sisällöstä puhumiseen. Kehittämisprojektissa osa työntekijöistä oli innolla mukana ja jotkut
työntekijät jopa vastustivat. Kehittämishankkeen alussa projektin tavoitteet olivat liian laajat ja kaukana lastenkodin arjesta. Työntekijöiden vaihtuminen oli pahempi tekijä kuin kiire. Kehittäjäpsykologi ja käsikirjatyöryhmät koettiin tärkeänä työn sisällöllisenä kehittäjänä. Kehittämisprojektin koulutuksiin, kehittämispäiviin ja rahalliseen panostukseen oltiin yleensä tyytyväisiä. Yhteinen kehittäminen muun sosiaalityön kanssa koettiin vaikeaksi
ja nähtiin että toimintajärjestelmissä olevat ongelmat heijastuvat molempiin järjestelmiin. Vaikeuksista huolimatta henkilökunta koki että yksintyöskentelyn mallista siirryttiin
tiimityöskentelyn polulle – kuka tekee, mitä tekee ja missä vaiheessa.
Tuusulan Perhetukikeskus on Tuusulan kunnan ylläpitämä lastensuojelun sijaishuollon yksikkö, jossa oli kehittämisprojektin aikana kaksi kuusipaikkaista osastoa 0-18 vuotiaille lapsille; Koivukujan vastaanotto- ja arviointiyksikkö ja pitkäaikaista lastenkotihoitoa tarjoava
Kotorannan lastenkoti.
Opinnäytetyön aineistona on STM:n rahoittaman perhekeskushankeen Tuulas I vuosina 2005 – 2007 aikana kootut kirjalliset dokumentit ja kokouspöytäkirjat. Jatkohankkeen Tuulas II:n vuosien 2008 -2009 ajalta kirjallisten dokumenttien lisäksi aineistoon kuuluu kahden työryhmän ryhmähaastattelu ja arjen havainnointia. Lisäaineistona käytän kuvausta perhetukikeskuksen kehittämisvaiheiden ja henkilökunnan aikajanoja, jotka havainnollistavat kehittämisprojektin pituutta ja henkilökunnassa tapahtuneita muutoksia.
Opinnäytetyön viitekehyksenä on kuvaus lastensuojelun lähikehityksessä tapahtuneista muutoksista ja mitä haasteita lastensuojelu asettaa sijaishuollon työlle. Haasteisiin vastataan nykypäivänä määräaikaisilla projekteilla ja kehittämishankkeilla, jotka perustuvat ekspansiiviseen oppimiseen ja yhteiskehittelyyn.
Opinnäytetyön tuloksissa kuvaan mistä kehittämisprojekti lähti liikkeelle ja mitä siitä seurasi. Ensimmäinen kehittämisprojektin Tuulas I loppuarvioinnin yhteenvedosta siirryn Tuulas II jatkohankkeeseen. Kehittämisprojektien tuloksena perhetukikeskukseen päädyttiin luomaan kehittäjäpsykologin johdolla neljä eri käsikirjaa työprosesseista ja käynnistettiin perhetukikeskuksen peruskorjaus- ja laajennushanke sekä uudistilojen rakentaminen samaan pihapiiriin Tuusulajärven rannalle. Kehittämistyön jatkuvuuden tueksi perustettiin perhetukiyksikön sisäinen kehittämistyöryhmä.
Kehittämisprojektin tulosten perusteella henkilökunta koki että työ - ja toimintatavat ovat
perhetukikeskuksessa muuttuneet. Tuulas I:ssä tehtiin pohjatyö valmistautuessa uuteen, johon kuului työyhteisön sisäinen organisaatiouudistus. Tuulas II:n aikana kehittämistyölle luotiin toiminnallinen konteksti uudistamalla perhetukiyksikön rakenteet. Työntekijät kokivat
että ensimmäisen kehittämishankkeen kaoottisuus vaihtui työstä ja sen sisällöstä puhumiseen. Kehittämisprojektissa osa työntekijöistä oli innolla mukana ja jotkut
työntekijät jopa vastustivat. Kehittämishankkeen alussa projektin tavoitteet olivat liian laajat ja kaukana lastenkodin arjesta. Työntekijöiden vaihtuminen oli pahempi tekijä kuin kiire. Kehittäjäpsykologi ja käsikirjatyöryhmät koettiin tärkeänä työn sisällöllisenä kehittäjänä. Kehittämisprojektin koulutuksiin, kehittämispäiviin ja rahalliseen panostukseen oltiin yleensä tyytyväisiä. Yhteinen kehittäminen muun sosiaalityön kanssa koettiin vaikeaksi
ja nähtiin että toimintajärjestelmissä olevat ongelmat heijastuvat molempiin järjestelmiin. Vaikeuksista huolimatta henkilökunta koki että yksintyöskentelyn mallista siirryttiin
tiimityöskentelyn polulle – kuka tekee, mitä tekee ja missä vaiheessa.