Näyttöön perustuva toiminta potilaan anestesian syvyyden tarkkailussa yleisanestesian aikana
Astikainen, Timo; Haavisto, Juhana (2009)
Astikainen, Timo
Haavisto, Juhana
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2009
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200909304725
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200909304725
Tiivistelmä
Anestesiahoitajan näyttöön perustuvaan toimintaan vaikuttavat tieteellinen tieto, hoitajan asiantuntijuus
ja kokemusperäinen tieto, toimintaympäristön mahdollistamat resurssit sekä asiakkaan tarpeet.
Hoitotieteellisen tiedon vähäisyys aiheesta johtaa siihen, että asiantuntijuus, kokemusperäinen tieto sekä toimintaympäristön vaikutus korostuvat hoitajan toiminnassa. Näyttöön perustuva toiminta edellyttää myös hoitohenkilökunnalta myönteistä asennetta uuden tiedon hankkimiseen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata näyttöön perustuvaa toimintaa potilaan anestesian syvyyden tarkkailussa yleisanestesian aikana ja tavoitteena on hyödyntää saatua tietoa hoito-henkilökunnan
näyttöön perustuvan toiminnan vahvistamisessa. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Aineisto
muodostui tieteellisistä tutkimuksista, artikkeleista ja väitöskirjoista, sekä tutkimustietoa kokoavista
kirjallisuuskatsauksista. Kriteereinä aineiston valinnassa oli aineiston tuoreus ja relevanssi. Aineisto kerättiin lääketieteellisistä- ja hoitotieteellisistä tietokannoista ja lisäksi aineistoa kerättiin
hakukoneella, käsin hakemalla, lähdeluetteloista sekä sattumalöydöksinä. Aineisto analysoitiin kvalitatiivista sisällönanalyysiä soveltaen.
Anestesiassa käytetään erilaisia lääkeaineita vaikuttamaan eri anestesian komponentteihin eli
tiedottomuuteen/hypnoosiin, kivuttomuuteen ja lihasrelaksaatioon. Anestesia-aineiden ominaisuuksien
ja vaikutusten tunteminen on oleellinen osa anestesian syvyyden mittareiden tulkintaa. Perinteisesti anestesia-aineiden vaikutusta potilaaseen on mitattu tarkkailemalla fysiologisia vasteita. Viime aikoina on painotettu elektroenkefalografiaan (EEG) eli aivosähkökäyrään perustuvien menetelmien tutkimusta
ja käyttöä anestesian syvyyden tarkkailussa. Yleisimpiä EEG:aan perustuvia menetelmiä ovat BIS™ ,
Entropia, ja Auditiiviset herätevasteet. Anestesian aikaisen lihasrelaksaation seurantaan on myös kehitetty erilaisia neuromuskulaarisia mittareita, jotka perustuvat Train-Of-Four -menetelmään. Sopivan anestesian syvyyden saavuttamiseen ja ylläpitoon vaikuttavat potilaan henkilökohtaiset ominaisuudet, anesteettien annostelu sekä leikkaustyyppi. Sopivan anestesian syvyyden luotettava mittaaminen on edelleen vaikeaa, koska anestesia-aineiden vaikutuksia tunnetaan edelleen melko huonosti. Tutkimustulosten ja kehitystyön perusteella on kuitenkin määritelty tiettyjä suosituksia ja
mittareiden kohdearvoja, joiden mukaan anestesian syvyyttä pyritään ylläpitämään sopivalla tasolla. Vaikka anestesian syvyyden tarkkailuun käytettäviä menetelmiä on kehitetty viime vuosina runsaasti, mikään menetelmistä ei ole osoittautunut täysin luotettavaksi, eikä anestesian aikaista hereilläoloa ole pystytty täysin poistamaan. Anestesian aikaiset riskit ovat kuitenkin vähentyneet ja EEG:aan perustuvat menetelmät ovat vähentäneet joidenkin anestesia-aineiden käytön tarvetta ja nopeuttaneet anestesiasta
heräämistä ja toipumista.
ja kokemusperäinen tieto, toimintaympäristön mahdollistamat resurssit sekä asiakkaan tarpeet.
Hoitotieteellisen tiedon vähäisyys aiheesta johtaa siihen, että asiantuntijuus, kokemusperäinen tieto sekä toimintaympäristön vaikutus korostuvat hoitajan toiminnassa. Näyttöön perustuva toiminta edellyttää myös hoitohenkilökunnalta myönteistä asennetta uuden tiedon hankkimiseen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata näyttöön perustuvaa toimintaa potilaan anestesian syvyyden tarkkailussa yleisanestesian aikana ja tavoitteena on hyödyntää saatua tietoa hoito-henkilökunnan
näyttöön perustuvan toiminnan vahvistamisessa. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Aineisto
muodostui tieteellisistä tutkimuksista, artikkeleista ja väitöskirjoista, sekä tutkimustietoa kokoavista
kirjallisuuskatsauksista. Kriteereinä aineiston valinnassa oli aineiston tuoreus ja relevanssi. Aineisto kerättiin lääketieteellisistä- ja hoitotieteellisistä tietokannoista ja lisäksi aineistoa kerättiin
hakukoneella, käsin hakemalla, lähdeluetteloista sekä sattumalöydöksinä. Aineisto analysoitiin kvalitatiivista sisällönanalyysiä soveltaen.
Anestesiassa käytetään erilaisia lääkeaineita vaikuttamaan eri anestesian komponentteihin eli
tiedottomuuteen/hypnoosiin, kivuttomuuteen ja lihasrelaksaatioon. Anestesia-aineiden ominaisuuksien
ja vaikutusten tunteminen on oleellinen osa anestesian syvyyden mittareiden tulkintaa. Perinteisesti anestesia-aineiden vaikutusta potilaaseen on mitattu tarkkailemalla fysiologisia vasteita. Viime aikoina on painotettu elektroenkefalografiaan (EEG) eli aivosähkökäyrään perustuvien menetelmien tutkimusta
ja käyttöä anestesian syvyyden tarkkailussa. Yleisimpiä EEG:aan perustuvia menetelmiä ovat BIS™ ,
Entropia, ja Auditiiviset herätevasteet. Anestesian aikaisen lihasrelaksaation seurantaan on myös kehitetty erilaisia neuromuskulaarisia mittareita, jotka perustuvat Train-Of-Four -menetelmään. Sopivan anestesian syvyyden saavuttamiseen ja ylläpitoon vaikuttavat potilaan henkilökohtaiset ominaisuudet, anesteettien annostelu sekä leikkaustyyppi. Sopivan anestesian syvyyden luotettava mittaaminen on edelleen vaikeaa, koska anestesia-aineiden vaikutuksia tunnetaan edelleen melko huonosti. Tutkimustulosten ja kehitystyön perusteella on kuitenkin määritelty tiettyjä suosituksia ja
mittareiden kohdearvoja, joiden mukaan anestesian syvyyttä pyritään ylläpitämään sopivalla tasolla. Vaikka anestesian syvyyden tarkkailuun käytettäviä menetelmiä on kehitetty viime vuosina runsaasti, mikään menetelmistä ei ole osoittautunut täysin luotettavaksi, eikä anestesian aikaista hereilläoloa ole pystytty täysin poistamaan. Anestesian aikaiset riskit ovat kuitenkin vähentyneet ja EEG:aan perustuvat menetelmät ovat vähentäneet joidenkin anestesia-aineiden käytön tarvetta ja nopeuttaneet anestesiasta
heräämistä ja toipumista.