Sielunhoitoterapian vaikutus mielenterveyskuntoutujan toimintakykyyn
Virasoja, Aija (2012)
Lataukset:
Virasoja, Aija
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2012
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205219117
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205219117
Tiivistelmä
Tämän työn aiheen valinnan perusteena on ollut henkilökohtainen kokemus hengellisyyden positiivista vaikutuksista mielenterveyteen. Tässä opinnäytetyössä selvitetään, millaisia vaikutuksia sielunhoitoterapialla on mielenterveyskuntoutujien toimintakykyyn. Tutkimus perustuu kyselyyn, joka tehtiin sielunhoitoterapeuttien asiakkaille. Kyselyyn osallistui kuusi mielenterveyskuntoutujaa. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla ja analysoitiin sisällönanalyysilla. Tutkimuksen teoriaosuudessa ja aikaisempien tutkimuksien perusteella tuodaan esille, miten asiakkaan hengellisiin tarpeisiin vastataan sosiaalialan työssä.
Pääosin kaikki haastateltavat olivat kokeneet sielunhoitoterapian vaikuttaneen heidän toimintakykyynsä. Suurimmat vaikutukset olivat sosiaalisella, psyykkisellä ja hengellisellä alueella. Sosiaalisella alueella mm. haastateltavilla vuorovaikutustaidot olivat parantuneet. He olivat rohkeampia ja avoimempia toimiessaan ihmisten parissa. Psyykkisellä alueella haastateltavat kertoivat itseluottamuksen ja -tunnon lisääntyneen, sekä itsensä arvostaminen ja rakastaminen oli myös lisääntynyt. Myös tulevaisuus nähtiin positiivisena ja turvallisena. Hengellisyys oli myös syventynyt, ja sen merkitys oli tullut todellisemmaksi elämässä.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että sielunhoitoterapia on ollut suurimmalle osalle haastateltavista hyödyllinen kuntoutumismenetelmä. Haastateltavat kokivat että heille oli hyötyä sielunhoitoterapiasta. Mielenterveyskuntoutujat tarvitsevat tukea ja apua elämänsä syvällisempiin kysymyksiin tutkiessaan itseään. Mielenterveyskuntoutujilla on siis hengellisiä tarpeita, joihin ei aina osata vastata. Myös työntekijän oma arvomaailma saattaa olla ristiriidassa asiakkaan kanssa, jolloin hengellisiin tarpeisiin ei voida vastata.
Pääosin kaikki haastateltavat olivat kokeneet sielunhoitoterapian vaikuttaneen heidän toimintakykyynsä. Suurimmat vaikutukset olivat sosiaalisella, psyykkisellä ja hengellisellä alueella. Sosiaalisella alueella mm. haastateltavilla vuorovaikutustaidot olivat parantuneet. He olivat rohkeampia ja avoimempia toimiessaan ihmisten parissa. Psyykkisellä alueella haastateltavat kertoivat itseluottamuksen ja -tunnon lisääntyneen, sekä itsensä arvostaminen ja rakastaminen oli myös lisääntynyt. Myös tulevaisuus nähtiin positiivisena ja turvallisena. Hengellisyys oli myös syventynyt, ja sen merkitys oli tullut todellisemmaksi elämässä.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että sielunhoitoterapia on ollut suurimmalle osalle haastateltavista hyödyllinen kuntoutumismenetelmä. Haastateltavat kokivat että heille oli hyötyä sielunhoitoterapiasta. Mielenterveyskuntoutujat tarvitsevat tukea ja apua elämänsä syvällisempiin kysymyksiin tutkiessaan itseään. Mielenterveyskuntoutujilla on siis hengellisiä tarpeita, joihin ei aina osata vastata. Myös työntekijän oma arvomaailma saattaa olla ristiriidassa asiakkaan kanssa, jolloin hengellisiin tarpeisiin ei voida vastata.