Luu-metalli komposiittiveitset. : Analyysi, kloridien poisto ja konservointi.
Kinnunen, Anu (2012)
Kinnunen, Anu
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205178629
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205178629
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena on luu-metalli komposiittiesineet. Käytännön työnä konservoitiin viisi luu- tai sarvikahvaista veistä, jotka ovat kaikki kaupunkiarkeologisia löytöjä ja kuuluvat Turun museokeskuksen kokoelmiin.
Työn ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää komposiittiesineiden sekä luumateriaalin erityisluonnetta konservoinnin näkökulmasta, sillä aiheista on kirjoitettu hyvin vähän. Tämän jälkeen selvitettiin yleisesti veitsien rakennetta sekä niiden historiallista taustaa keskiajalta 1800-luvulle. Lisäksi taustatietojen pohjalta tehtiin tulkintoja viidestä veitsestä. Lopuksi vertailtiin Turun museokeskuksella sekä Kansallismuseon konservointilaitoksella nykyisin käytössä olevia luu-metalli komposiittiesineiden konservointikäsittelyjä ja pyrittiin tekemään arvioita käytettyjen metodien toimivuudesta.
Työn käytännön konservoinnin tavoitteena oli stabiloida ja puhdistaa veitset, jotta niiden luettavuus paranisi ja ne säilyisivät nykyisessä kunnossaan. Kolme veitsistä oli märkiä löytöjä ja niille suoritettiin 60 päivän mittainen kloridinpoistojakso. 0,03 M natriumseskvikarbonaatin tehoa suhteessa perinteiseen huuhteluun deionisoidussa vedessä testattiin. Lisäksi haluttiin testata, voiko desalinaatiota natriumseskvikarbonaatilla nopeuttaa joko hapettomassa tilassa käsittelemällä tai käsittelyssä 35ºC asteessa lämpökaapissa. Kloridinpoistoa monitoroitiin säännöllisesti Aquamerck – kloriditesti pakkauksella. Kloridinpoistoperiodi testatuilla metodeilla havaittiin kuitenkin liian lyhyeksi, joten sitä jatketaan Turun museokeskuksella puolen vuoden ajan.
Kaikille veitsistä suoritettiin dokumentointi, vauriokartoitus, materiaalianalyysejä sekä mekaaninen puhdistus. Kahdelle kuivalle veitselle tehtiin myös pieniä liimauksia Paraloid B72:lla.
Työn ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää komposiittiesineiden sekä luumateriaalin erityisluonnetta konservoinnin näkökulmasta, sillä aiheista on kirjoitettu hyvin vähän. Tämän jälkeen selvitettiin yleisesti veitsien rakennetta sekä niiden historiallista taustaa keskiajalta 1800-luvulle. Lisäksi taustatietojen pohjalta tehtiin tulkintoja viidestä veitsestä. Lopuksi vertailtiin Turun museokeskuksella sekä Kansallismuseon konservointilaitoksella nykyisin käytössä olevia luu-metalli komposiittiesineiden konservointikäsittelyjä ja pyrittiin tekemään arvioita käytettyjen metodien toimivuudesta.
Työn käytännön konservoinnin tavoitteena oli stabiloida ja puhdistaa veitset, jotta niiden luettavuus paranisi ja ne säilyisivät nykyisessä kunnossaan. Kolme veitsistä oli märkiä löytöjä ja niille suoritettiin 60 päivän mittainen kloridinpoistojakso. 0,03 M natriumseskvikarbonaatin tehoa suhteessa perinteiseen huuhteluun deionisoidussa vedessä testattiin. Lisäksi haluttiin testata, voiko desalinaatiota natriumseskvikarbonaatilla nopeuttaa joko hapettomassa tilassa käsittelemällä tai käsittelyssä 35ºC asteessa lämpökaapissa. Kloridinpoistoa monitoroitiin säännöllisesti Aquamerck – kloriditesti pakkauksella. Kloridinpoistoperiodi testatuilla metodeilla havaittiin kuitenkin liian lyhyeksi, joten sitä jatketaan Turun museokeskuksella puolen vuoden ajan.
Kaikille veitsistä suoritettiin dokumentointi, vauriokartoitus, materiaalianalyysejä sekä mekaaninen puhdistus. Kahdelle kuivalle veitselle tehtiin myös pieniä liimauksia Paraloid B72:lla.