Kouvolan seudun huumausainerikollisuustilanne vuonna 2008 ja huumausainerikosten käsittely Kouvolan käräjäoikeudessa
Vornanen, Tanja (2009)
Vornanen, Tanja
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200910144938
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200910144938
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena on tarkastella Kouvolan käräjäoikeuden tilastojen perusteella Kouvolan seudun huumausainerikollisuustilannetta. Työssä selvitetään, kuinka paljon huumausainerikoksia on tuomittu Kouvolan seudun alueella vuonna 2008. Lisäksi työssä selvitetään, kuinka Kouvolan käräjäoikeudessa käsitellään huumausainerikoksia. Tutkimuksen tavoitteena on antaa yleistä tietoa huumausainerikollisuudesta, huumausaineista, huumausaineiden käyttäjäryhmistä, huumausainerikoksien tekotavoista sekä niiden rangaistuksista.
Työssä on sovellettu rikoslain 50. lukua huumausainerikoksista sekä rikoslain 6. lukua rangaistuksen määräämisestä. Tutkimus on kvantitatiivinen, ja se on toteutettu Kouvolan käräjäoikeuden SAKARI-tietojärjestelmästä kootuista rikoksista sekä rangaistuksista. Vastaavanlaista tutkimusta ei ole tehty tältä alueelta, vaikka tilastokeskuksen – poliisin tietoon tulleiden rikostilastojen perusteella voi selvittää suuntaa antavia huumausainerikosten määriä.
Tutkimuksessa selvisi, että Kouvolassa ja Kuusankoskella oli tehty eniten huumausainerikoksia. Kannabiksen viljely oli yleisin huumausainerikos. Sakko oli yleisin rangaistus, joka tuomittiin. Myös yhteiseen rangaistukseen tuomitseminen oli kovin yleistä, sillä yleensä tekijät syyllistyivät myös muihin rikoksiin kuten ryöstöön tai rattijuopumukseen huumeiden vaikutuksen alaisena.
Huumausainerikoksien määrä on Kouvolan seudun väkilukuun suhteutettuna vähäinen. Tilastojen kannalta tätä tietoa voidaan pitää hyvänä, mutta todellisuudessa huumausainerikoksia tapahtuu enemmän. Kaikkia huumausainerikoksia ei edes pystytä saamaan selville, koska tekijät eivät jää aina kiinni. Yleensä huumausainerikolliset jäivät kiinni syyllistyessään johonkin muuhun rikokseen.
Työssä on sovellettu rikoslain 50. lukua huumausainerikoksista sekä rikoslain 6. lukua rangaistuksen määräämisestä. Tutkimus on kvantitatiivinen, ja se on toteutettu Kouvolan käräjäoikeuden SAKARI-tietojärjestelmästä kootuista rikoksista sekä rangaistuksista. Vastaavanlaista tutkimusta ei ole tehty tältä alueelta, vaikka tilastokeskuksen – poliisin tietoon tulleiden rikostilastojen perusteella voi selvittää suuntaa antavia huumausainerikosten määriä.
Tutkimuksessa selvisi, että Kouvolassa ja Kuusankoskella oli tehty eniten huumausainerikoksia. Kannabiksen viljely oli yleisin huumausainerikos. Sakko oli yleisin rangaistus, joka tuomittiin. Myös yhteiseen rangaistukseen tuomitseminen oli kovin yleistä, sillä yleensä tekijät syyllistyivät myös muihin rikoksiin kuten ryöstöön tai rattijuopumukseen huumeiden vaikutuksen alaisena.
Huumausainerikoksien määrä on Kouvolan seudun väkilukuun suhteutettuna vähäinen. Tilastojen kannalta tätä tietoa voidaan pitää hyvänä, mutta todellisuudessa huumausainerikoksia tapahtuu enemmän. Kaikkia huumausainerikoksia ei edes pystytä saamaan selville, koska tekijät eivät jää aina kiinni. Yleensä huumausainerikolliset jäivät kiinni syyllistyessään johonkin muuhun rikokseen.