Aulis Sallisen Chaconne: helmi suomalaisessa urkukirjallisuudessa
Vähäsarja-Juntunen, Liisa (2012)
Vähäsarja-Juntunen, Liisa
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205249597
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205249597
Tiivistelmä
Aulis Sallinen (s. 1935) on tullut kansainvälisesti tunnetuksi ennen kaikkea oopperasäveltäjänä ja sinfonikkona. Hänen tuotantoonsa kuuluu kuitenkin myös suurenmoisia pienempimuotoisia teoksia, joista yksi on Chaconne per organo, Sallisen tähän mennessä ainoa urkusävellys. Työni tarkoituksena on saada urkurit ja kirkkomuusikot sekä alan opiskelijat kiinnittämään uudelleen huomiota tähän erinomaiseen ja nerokkaaseen teokseen.
Taustana tälle työlle on opintoihini liittynyt urkujensoiton D-tutkinto sekä Kokkosesta Salliseen, suomalaisen urkumusiikin konsertti Kiimingin kirkossa 13.10.2009 yhdessä kollegani Samuli Kokon kanssa. Molemmissa tilanteissa ohjelmistooni kuului Sallisen Chaconne, ja Kiimingin konsertissa soitin myös Sibeliuksen koko urkutuotannon. Kyseinen konsertti on työni soiva osio.
Suurena etuna työssä on ollut se, että tutkimuksen kohteena olevan urkukappaleen säveltäjä on elossa, ja hän on antanut haastattelun asiassa. Helsingissä 23.1.2012 tehty haastattelu on toiminut työni päälähteenä Sallisen Sadepäivän kirjoituksia -esseekokoelman ohella. Kartoitettaessa Chaconnen asemaa suomalaisessa urkukirjallisuudessa ovat arvokkaana aineistona toimineet eräiltä urkureilta pyydetyt lausunnot. Tärkeä osa tutkimusta on ollut se, että olen esittänyt teoksen jo useasti. Tältä pohjalta oli helpompi esitellä kappale myös verbaalisti ja välttää liian kuiva teoreettinen analysointi. Sallinenkin on sanonut tähän tapaan: ”Säveltäjä ei ajattele teorian sääntöjä luodessaan kappaletta, vaan valitsee ratkaisun, joka kuulostaa parhaimmalta, kauneimmalta. Teoria on musiikinhistoriaa ja tulee perässä.”
Tutkimuksen tuloksena on selvinnyt, kuinka nerokas ja arvostettu helmi Sallisen Chaconne on suomalaisessa urkukirjallisuudessa ja kuinka mielenkiintoisella tavalla sen syntyhistoria nivoutuu myös eurooppalaisen urkurakentamisen historiaan. Tämän työn johtopäätöksenä on, että Chaconne tulisi nostaa urkujen C-tutkinto-ohjelmistoon ja että säveltäjä Aulis Salliselta kannattaisi yrittää tilata seuraava soolourkuteos esimerkiksi 2014 Chaconnen sävellys- ja kantaesityspaikan Uudenkaupungin uuden kirkon tai 2015 kyseisen kirkon Marcussén-urkujen 150-vuotisjuhlallisuuksiin.
Taustana tälle työlle on opintoihini liittynyt urkujensoiton D-tutkinto sekä Kokkosesta Salliseen, suomalaisen urkumusiikin konsertti Kiimingin kirkossa 13.10.2009 yhdessä kollegani Samuli Kokon kanssa. Molemmissa tilanteissa ohjelmistooni kuului Sallisen Chaconne, ja Kiimingin konsertissa soitin myös Sibeliuksen koko urkutuotannon. Kyseinen konsertti on työni soiva osio.
Suurena etuna työssä on ollut se, että tutkimuksen kohteena olevan urkukappaleen säveltäjä on elossa, ja hän on antanut haastattelun asiassa. Helsingissä 23.1.2012 tehty haastattelu on toiminut työni päälähteenä Sallisen Sadepäivän kirjoituksia -esseekokoelman ohella. Kartoitettaessa Chaconnen asemaa suomalaisessa urkukirjallisuudessa ovat arvokkaana aineistona toimineet eräiltä urkureilta pyydetyt lausunnot. Tärkeä osa tutkimusta on ollut se, että olen esittänyt teoksen jo useasti. Tältä pohjalta oli helpompi esitellä kappale myös verbaalisti ja välttää liian kuiva teoreettinen analysointi. Sallinenkin on sanonut tähän tapaan: ”Säveltäjä ei ajattele teorian sääntöjä luodessaan kappaletta, vaan valitsee ratkaisun, joka kuulostaa parhaimmalta, kauneimmalta. Teoria on musiikinhistoriaa ja tulee perässä.”
Tutkimuksen tuloksena on selvinnyt, kuinka nerokas ja arvostettu helmi Sallisen Chaconne on suomalaisessa urkukirjallisuudessa ja kuinka mielenkiintoisella tavalla sen syntyhistoria nivoutuu myös eurooppalaisen urkurakentamisen historiaan. Tämän työn johtopäätöksenä on, että Chaconne tulisi nostaa urkujen C-tutkinto-ohjelmistoon ja että säveltäjä Aulis Salliselta kannattaisi yrittää tilata seuraava soolourkuteos esimerkiksi 2014 Chaconnen sävellys- ja kantaesityspaikan Uudenkaupungin uuden kirkon tai 2015 kyseisen kirkon Marcussén-urkujen 150-vuotisjuhlallisuuksiin.