Ripulivasikan kuivuusasteiden määritys ja hoito tilalla
Heikkilä, Ria (2009)
Heikkilä, Ria
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200910154960
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200910154960
Tiivistelmä
Vasikan kehitys yksimahaisen kaltaisesta eläimestä märehtijäksi edellyttää elimistön suuria rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. Nuorella vasikalla ruoansulatuksen keskuksena toimii juoksutusmaha, joka pystyy ravitsemuksellisesti hyödyntämään ainoastaan nestemäistä, maidon valkuaista sisältävää ravintoa. Jotta vasikasta saataisiin kuitenkin mahdollisimman nopeasti märehtijä, etumahojen kehitys tulee saattaa alulle tarjoamalla vasikalle heti pienestä pitäen vapaasti ensiluokkaista karkea- ja väkirehua sekä vettä.
Koko tämän kehityksen ajan vasikka on erityisen altis ruoansulatushäiriöille, jotka ilmenevät ripulina. Juottovirheet, kuten väärä juoma-asento, väärän lämpöinen, vahvuinen tai pilaantunut juoma, liian suuret kerta-annokset, epäsäännölliset juoma-ajat, liian harvat juottokerrat eivät tue märekoururefleksiä ja häiritsevät juoman juoksettumista juoksutusmahassa. Märekourun pitää toimia, jotta juoma ohjautuisi oikeaan paikkaan, juoksutusmahaan. Jos juoksettumista ei tapahdu, juoma kulkeutuu juoksutusmahan ohi suoraan suoleen, josta se ei imeydy. Juoksettuminen ja märekourun toiminta takaavat vasikan ravinnonsaannin. Jos jompikumpi näistä ei toimi kuten pitäisi, seurauksena on ruoansulatushäiriö ja tulehdus suolessa, jonne taudinaiheuttajat iskevät helposti. Vasikkaripuli on monitekijäsairaus, joka iskee suoliston ollessa tulehdustilassa. Yleensä takana on ruokintavirhe. Tämän lisäksi mahdollisia ripulinaiheuttajia ovat mm. virukset, bakteerit ja loiset. Vasikan kasvatusoloilla, alkuhoidolla ja tautipaineella on erittäin suuri merkitys kehittyvään vastustuskykyyn ja siihen, sairastuuko vasikka ripuliin.
Taloudellisinta on vasikoiden ennaltaehkäisevä hoito, joka käsittää lähes samat hoito-ohjeet, kuin jo sairastuneelle vasikalle. Jos ripulin tai nestevajeen oireita ilmenee, ne tulisi huomata mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta neste- ja tukihoito voitaisiin aloittaa välittömästi. Hoitona on hyvin kuivitettu, lämmin, kuiva, vedoton ja muista vasikoista eristetty karsina puhtaiden astioiden ja riittävän elektrolyyttinesteytyksen kanssa. Juoman juotto jatkuu, jotta vasikka saa ravintoa, eikä nälkiinny. Puhdasta juomavettä pitää olla vapaasti saatavilla. Mitä aikaisemmassa vaiheessa oireet havaitaan ja vasikkaa hoidetaan, sitä parempi ja nopeampi on vasikan paranemisennuste. Vasikkaripuli on taloudellisesti merkittävä sairaus, koska siitä seuraa vääjäämättä vähintään kasvutappioita, pahimmassa tapauksessa eläinmenetyksiä.
Osana opinnäytetyötä tehtiin kyselytutkimus 31:lle nautakarjanomistajalle koskien tilan juottokäytänteitä ja vasikkaripulin esiintymisen yleisyyttä. Vastaajista 80,6% oli maidontuottajia ja 19,4% naudanlihan tuottajia. Vastaukset kerättiin haastattelemalla, postitse, puhelimitse tai sähköpostitse. Kyselyn vastausprosentti oli 100 ja se toteutettiin melko nopealla aikataululla, noin kuukaudessa. Kyselyyn vastanneista seitsemän karjanomistajaa ilmoitti tilallaan olevan usein vasikkaripulia. Vastauksien perusteella näiden tilojen kesken ei kuitenkaan löytynyt mitään ripuliin altistavaa, yhdistävää tekijää. Näin ollen kyselyn toteutus osoittautui liian suppeaksi, niin asiasisällöltään kuin otannaltaankin.
Koko tämän kehityksen ajan vasikka on erityisen altis ruoansulatushäiriöille, jotka ilmenevät ripulina. Juottovirheet, kuten väärä juoma-asento, väärän lämpöinen, vahvuinen tai pilaantunut juoma, liian suuret kerta-annokset, epäsäännölliset juoma-ajat, liian harvat juottokerrat eivät tue märekoururefleksiä ja häiritsevät juoman juoksettumista juoksutusmahassa. Märekourun pitää toimia, jotta juoma ohjautuisi oikeaan paikkaan, juoksutusmahaan. Jos juoksettumista ei tapahdu, juoma kulkeutuu juoksutusmahan ohi suoraan suoleen, josta se ei imeydy. Juoksettuminen ja märekourun toiminta takaavat vasikan ravinnonsaannin. Jos jompikumpi näistä ei toimi kuten pitäisi, seurauksena on ruoansulatushäiriö ja tulehdus suolessa, jonne taudinaiheuttajat iskevät helposti. Vasikkaripuli on monitekijäsairaus, joka iskee suoliston ollessa tulehdustilassa. Yleensä takana on ruokintavirhe. Tämän lisäksi mahdollisia ripulinaiheuttajia ovat mm. virukset, bakteerit ja loiset. Vasikan kasvatusoloilla, alkuhoidolla ja tautipaineella on erittäin suuri merkitys kehittyvään vastustuskykyyn ja siihen, sairastuuko vasikka ripuliin.
Taloudellisinta on vasikoiden ennaltaehkäisevä hoito, joka käsittää lähes samat hoito-ohjeet, kuin jo sairastuneelle vasikalle. Jos ripulin tai nestevajeen oireita ilmenee, ne tulisi huomata mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta neste- ja tukihoito voitaisiin aloittaa välittömästi. Hoitona on hyvin kuivitettu, lämmin, kuiva, vedoton ja muista vasikoista eristetty karsina puhtaiden astioiden ja riittävän elektrolyyttinesteytyksen kanssa. Juoman juotto jatkuu, jotta vasikka saa ravintoa, eikä nälkiinny. Puhdasta juomavettä pitää olla vapaasti saatavilla. Mitä aikaisemmassa vaiheessa oireet havaitaan ja vasikkaa hoidetaan, sitä parempi ja nopeampi on vasikan paranemisennuste. Vasikkaripuli on taloudellisesti merkittävä sairaus, koska siitä seuraa vääjäämättä vähintään kasvutappioita, pahimmassa tapauksessa eläinmenetyksiä.
Osana opinnäytetyötä tehtiin kyselytutkimus 31:lle nautakarjanomistajalle koskien tilan juottokäytänteitä ja vasikkaripulin esiintymisen yleisyyttä. Vastaajista 80,6% oli maidontuottajia ja 19,4% naudanlihan tuottajia. Vastaukset kerättiin haastattelemalla, postitse, puhelimitse tai sähköpostitse. Kyselyn vastausprosentti oli 100 ja se toteutettiin melko nopealla aikataululla, noin kuukaudessa. Kyselyyn vastanneista seitsemän karjanomistajaa ilmoitti tilallaan olevan usein vasikkaripulia. Vastauksien perusteella näiden tilojen kesken ei kuitenkaan löytynyt mitään ripuliin altistavaa, yhdistävää tekijää. Näin ollen kyselyn toteutus osoittautui liian suppeaksi, niin asiasisällöltään kuin otannaltaankin.