Opinnollistaminen työpajaympäristössä
Juntunen, Samuel (2012)
Juntunen, Samuel
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205259985
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205259985
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin opinnollistamisen etuja ja kehittämisen kohteita työpajaympäristössä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu rakentuu Paulo Freiren (2005) kriittisen pedagogian ja nonformaalisen ja informaalisen oppimisen näkökulmista. Viimeksimainittua on tutkinut OECD (2010).
Opinnäytetyö on laadullisin menetelmin toteutettu tutkimus, jossa lähtökohtana on fenomenografinen tutkimusstrategia. Pääaineisto on kerätty teemahaastattelun avulla viideltä pajaopiskelusta kokemusta omaavalta henkilöltä ja kahdelta pajaopiskelua kehittämässä olleelta työntekijältä.
Työpaja ei ole oppimisympäristönä massojen paikka eikä se ole kouluttautumisvaihtoehtona ensisijainen. Se soveltuisi monille, mutta tarve on vain muutamille ja hyvä niin. Se on parhaimmillaan omalla vahvuusalueellaan elämänhallinnan tukijana, mutta työskentely-ympäristöstä on otettavissa irti
suunnattoman paljon enemmän ja sitä työtä opinnollistaminen työpajaympäristössä on.
Tutkimuksessa mukana olleet pajaopiskelijat ja muut samankaltaisessa tilanteessa olevat, ovat sellaisia ihmisiä, jotka eivät suorita opintojaan normaalissa oppilaitoksessa. Heidän kohdallaan lopullinen syrjäytyminen olisi ollut todellinen uhka, mikäli opintojen suorittaminen vaihtoehtoisella tavalla ei olisi ollut mahdollista. Vaikka syrjäytymisen kustannuksia onkin erittäin vaikea tarkalleen laskea, on yhden syrjäytyneen nuoren kustannukset arviolta yli miljoona euroa jos syrjäytymisen oletetaan kestävän koko
työiän, eli noin neljäkymmentä vuotta. Mikä tahansa ratkaisu, joka estää syrjäytymisen on kansantalouden ja yksilön kannalta kannattavaa. Asiakkaiden näkökulmasta opinnollistamistyö työpajaympäristössä on ollut se mahdollistava tekijä, jonka avulla heillä on paremmat mahdollisuudet pysyä tämän yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä.
OECD:n tekemän tutkimuksen, opetusministeriön tekemän selvityksen, voimassaolevan hallitusohjelman linjauksen, Valtakunnallisen työpajayhdistyksen strategisten tavoitteiden ja tässä opinnäytetyössä haastateltujen opinnollistamisesta omakohtaista kokemusta omaavien asiakkaiden ja kehittämistyötä
tehneiden työntekijöiden kokemusten perusteella voidaan kiistatta todeta, että nonformaalille ja informaalille
opiskelulle ja opiskeluympäristölle on yksilöllistä ja yhteiskunnallista tilausta.
Koulutuksen keskeytyminen tai kokonaan ilman koulutusta oleminen on yksi merkittävä syrjäytymisen riski sen vuoksi, että työllistyminen ilman koulutusta on nykypäivän Suomessa vaikeata. Tästä syystä koulutusjärjestelmää tulisi katsoa ja kehittää myös syrjäytymisen ehkäisyn välineenä.
Opinnäytetyö on laadullisin menetelmin toteutettu tutkimus, jossa lähtökohtana on fenomenografinen tutkimusstrategia. Pääaineisto on kerätty teemahaastattelun avulla viideltä pajaopiskelusta kokemusta omaavalta henkilöltä ja kahdelta pajaopiskelua kehittämässä olleelta työntekijältä.
Työpaja ei ole oppimisympäristönä massojen paikka eikä se ole kouluttautumisvaihtoehtona ensisijainen. Se soveltuisi monille, mutta tarve on vain muutamille ja hyvä niin. Se on parhaimmillaan omalla vahvuusalueellaan elämänhallinnan tukijana, mutta työskentely-ympäristöstä on otettavissa irti
suunnattoman paljon enemmän ja sitä työtä opinnollistaminen työpajaympäristössä on.
Tutkimuksessa mukana olleet pajaopiskelijat ja muut samankaltaisessa tilanteessa olevat, ovat sellaisia ihmisiä, jotka eivät suorita opintojaan normaalissa oppilaitoksessa. Heidän kohdallaan lopullinen syrjäytyminen olisi ollut todellinen uhka, mikäli opintojen suorittaminen vaihtoehtoisella tavalla ei olisi ollut mahdollista. Vaikka syrjäytymisen kustannuksia onkin erittäin vaikea tarkalleen laskea, on yhden syrjäytyneen nuoren kustannukset arviolta yli miljoona euroa jos syrjäytymisen oletetaan kestävän koko
työiän, eli noin neljäkymmentä vuotta. Mikä tahansa ratkaisu, joka estää syrjäytymisen on kansantalouden ja yksilön kannalta kannattavaa. Asiakkaiden näkökulmasta opinnollistamistyö työpajaympäristössä on ollut se mahdollistava tekijä, jonka avulla heillä on paremmat mahdollisuudet pysyä tämän yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä.
OECD:n tekemän tutkimuksen, opetusministeriön tekemän selvityksen, voimassaolevan hallitusohjelman linjauksen, Valtakunnallisen työpajayhdistyksen strategisten tavoitteiden ja tässä opinnäytetyössä haastateltujen opinnollistamisesta omakohtaista kokemusta omaavien asiakkaiden ja kehittämistyötä
tehneiden työntekijöiden kokemusten perusteella voidaan kiistatta todeta, että nonformaalille ja informaalille
opiskelulle ja opiskeluympäristölle on yksilöllistä ja yhteiskunnallista tilausta.
Koulutuksen keskeytyminen tai kokonaan ilman koulutusta oleminen on yksi merkittävä syrjäytymisen riski sen vuoksi, että työllistyminen ilman koulutusta on nykypäivän Suomessa vaikeata. Tästä syystä koulutusjärjestelmää tulisi katsoa ja kehittää myös syrjäytymisen ehkäisyn välineenä.