”Tää on mun mökki, mä asun tääl” : Ryhmäkodissa asuvien kehitysvammaisten kokemuksia elämänlaadusta, itsenäisyydestä ja Jumalasta
Rantanen, Katri (2012)
Rantanen, Katri
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205097316
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205097316
Tiivistelmä
Rantanen, Katri. ”Tää on mun mökki, mä asun tääl” – Ryhmäkodissa asuvien kehitysvammaisten kokemuksia elämänlaadusta, itsenäisyydestä ja Jumalasta.
Diak Etelä, Kauniainen, kevät 2012, 65 s., 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajan
virkakelpoisuus.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia elämänlaatua, itsenäisyyttä ja kehitysvammaisten kokemuksia Jumalasta ryhmäkodissa. Aineisto kerättiin teemahaastattelujen muodossa ja se analysoitiin aineistolähtöisesti teemoittelun avulla. Tiedonkeruu toteutettiin kesällä ja alkusyksystä 2011. Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus, jossa teoreettisina lähtökohtina toimivat kehitysvammaisuuden,
elämänlaadun, itsenäisyyden sekä hengellisyyden teemoista koottu tietoperusta.
Ryhmäkodissa on monia erillisiä itsenäisiä asuntoja, joissa asuville tarjotaan sellaista pitkäaikaista asumista ja ohjausta, jota he elämäntilanteessaan tarvitsevat.
Opinnäytetyössäni oli kolme teemaa: elämänlaatu, itsenäisyys ja ajatuksia kristinuskon Jumalasta. Elämän merkityksellisyys on näkyvissä päivittäin asukkaiden mahdollisuuksina päättää itse omista asioistaan sekä työntekijöiden mahdollisuuksina auttaa esimerkiksi työ- tai ihmissuhdevaikeuksissa. Haastateltujen mukaan itsenäisyydellä on suuri merkitys heidän elämässään. Ryhmäkodin asukkailla oli hyvin erilaisia ajatuksia Jumalasta ja hänen olemassa olemisestaan.
Toisille aihe oli hyvin tuttu, mutta haastatelluissa oli myös niitä, joille se oli lähes tuntematon. Teemoja tarkasteltiin asukkaiden omien kokemusten pohjalta, mutta myös peilaten heidän kokemuksiaan jo olemassa olevaan teoriatietoon.
Tutkimuksessa paljastui, että unelmien syntymistä ja toteutumista ryhmäkodissa tulisi kaikin mahdollisin keinoin edistää, sillä se lisää elämän mielekkyyttä. Myös sosiaaliset suhteet olivat tärkeitä, eikä seinänaapureiden kanssa solmittuja ystävyyssuhteita tulisi väheksyä, sillä asuintovereista voi saada todellisia ystäviä. Arkityössä työntekijöiden tulisi tarjota mahdollisimman paljon tilanteita, joissa asukkaat itse voivat ottaa vastuuta omasta elämästään. Jokaisella kehitysvammaisen ihmisen lähellä elävällä on velvollisuus edistää henkilön itsemääräämisoikeutta.
Diak Etelä, Kauniainen, kevät 2012, 65 s., 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajan
virkakelpoisuus.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia elämänlaatua, itsenäisyyttä ja kehitysvammaisten kokemuksia Jumalasta ryhmäkodissa. Aineisto kerättiin teemahaastattelujen muodossa ja se analysoitiin aineistolähtöisesti teemoittelun avulla. Tiedonkeruu toteutettiin kesällä ja alkusyksystä 2011. Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus, jossa teoreettisina lähtökohtina toimivat kehitysvammaisuuden,
elämänlaadun, itsenäisyyden sekä hengellisyyden teemoista koottu tietoperusta.
Ryhmäkodissa on monia erillisiä itsenäisiä asuntoja, joissa asuville tarjotaan sellaista pitkäaikaista asumista ja ohjausta, jota he elämäntilanteessaan tarvitsevat.
Opinnäytetyössäni oli kolme teemaa: elämänlaatu, itsenäisyys ja ajatuksia kristinuskon Jumalasta. Elämän merkityksellisyys on näkyvissä päivittäin asukkaiden mahdollisuuksina päättää itse omista asioistaan sekä työntekijöiden mahdollisuuksina auttaa esimerkiksi työ- tai ihmissuhdevaikeuksissa. Haastateltujen mukaan itsenäisyydellä on suuri merkitys heidän elämässään. Ryhmäkodin asukkailla oli hyvin erilaisia ajatuksia Jumalasta ja hänen olemassa olemisestaan.
Toisille aihe oli hyvin tuttu, mutta haastatelluissa oli myös niitä, joille se oli lähes tuntematon. Teemoja tarkasteltiin asukkaiden omien kokemusten pohjalta, mutta myös peilaten heidän kokemuksiaan jo olemassa olevaan teoriatietoon.
Tutkimuksessa paljastui, että unelmien syntymistä ja toteutumista ryhmäkodissa tulisi kaikin mahdollisin keinoin edistää, sillä se lisää elämän mielekkyyttä. Myös sosiaaliset suhteet olivat tärkeitä, eikä seinänaapureiden kanssa solmittuja ystävyyssuhteita tulisi väheksyä, sillä asuintovereista voi saada todellisia ystäviä. Arkityössä työntekijöiden tulisi tarjota mahdollisimman paljon tilanteita, joissa asukkaat itse voivat ottaa vastuuta omasta elämästään. Jokaisella kehitysvammaisen ihmisen lähellä elävällä on velvollisuus edistää henkilön itsemääräämisoikeutta.