POTILAAN INTERVALLIJAKSOON LIITTYVÄN HOITOTYÖN KEHITTÄMINEN
Kyllönen, Sointu (2012)
Kyllönen, Sointu
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060111194
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060111194
Tiivistelmä
Mielenterveysasiakkaan tarvitsemia psykiatrisia erikoissairaanhoidon palveluja kehitetään Kainuussa entistä vaikuttavimmiksi ja avohoitopainotteisiksi. Avohoitoa kehittämällä osa sairaalapaikoista käy tarpeettomiksi, jolloin niiden määrää voidaan vähentää. Muutoksen johtamisesta keskeisintä on saada ihmiset innostumaan, mikä vaatii kykyä suunnata heidän energiansa ja toimintaansa mahdollisimman samaan suuntaan. Työntekijöitä hyvin johtamalla voidaan vaikuttaa heidän motivaatioonsa, mikä vaikuttaa myös työn tuloksiin.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää intervallijaksoilla käyvien potilaiden toimintakyky. Tavoitteena oli myös selvittää henkilökunnan mielipiteitä intervallijaksojen merkityksestä potilaiden kotona pärjäämisen kannalta. Tarkoituksena oli kuvata, miten intervallijaksoja voidaan kehittää potilaiden toimintakykyä edistäviksi ja avohoitoa tukeviksi. Tutkimusmetodologiaksi valittiin toimintatutkimus.
Ensimmäisen syklin kehittämistehtävinä oli 1. Millaiseksi intervallijaksolle tulevat potilaat kokevat oman toimintakykynsä? Aineistoa kerättiin intervallijaksolle tulevilta potilailta (n=7) puoliavoimella SOFAS-lomakkeella. 2. Henkilökunnalta (n=7) kysyttiin mielipiteitä intervallijaksojen merkityksestä potilaiden kotona asumisen kannalta. Aineistot analysoitiin määrällisesti ja induktiivisen sisällön analyysin mukaisesti. Potilaiden toimintakykyä kuvaavat tulokset (SOFAS 71 - 74) osoittivat, että heillä oli toipumisen vuoksi lieviä vaikeuksia selviytyä arkipäivän toiminnoista. Potilaan sen hetkisestä toimintakyvystä nousee kuntoutuksen tarpeet ja tavoitteet niin intervallijaksolla kuin avohoidossa. Henkilökunnan osalta tulokset osoittivat, että intervallijaksojen kehittäminen edellyttää kuntoutuksen säännönmukaisuutta, ryhmätoimintaa, kuntoutuksen tukemista ja jatkuvuutta, kuntoutusmenetelmien tarkoituksenmukaisuutta, kuntoutussuunnitelman kehittämistä ja arviointia sekä omahoitajuutta.
Tuloksia käsiteltiin projekti- ja ohjausryhmissä sekä osastokokouksissa, joiden keskustelun perusteella päädyttiin toiseen kehittämistehtävään. Toisen syklin kehittämistehtäväksi muotoutui: Miten yhteistoimintaa voidaan kehittää tapauskohtaisen työryhmän jäsenten välillä? Yhteistoimintaa kehitettiin kouluttamalla henkilöstöä tarpeenmukaisen hoitotyön malliin, työvuorosuunnittelun avulla ja yhdenmukaistamalla kirjaamiskäytäntöä potilaan tullessa intervallijaksolle. Potilaan intervallijakson tueksi kehitettiin viikko-ohjelmalomake ja potilasesite intervallijakson tarkoituksesta. Lisäksi sovittiin, että potilaan toimintakykyä arvioidaan intervallijakson jälkeen Efficaan. Tapauskohtaisen työryhmän jäsenten nimet kirjataan Efficaan työntekijöiden saatavuuden varmistamiseksi.
Kehittämistyö jatkuu edelleen, koska kehittämiskohteet Effica-kirjaamiseen liittyvät käytännöt, henkilökunnan koulutustarve, työvuorosuunnittelu sekä intervallijaksoihin liittyvän hoitotyön kehittäminen vakiinnutetaan käytäntöön. Työyhteisön osastokokouksessa käsitellään kehittämiskohteet, sovitaan niiden toteuttamiseen liittyvät vastuunjako sekä seurantajakso, jolloin arvioidaan miten kehittäminen on toteutunut. Toimintakyvyn mittarit osoittavat kuntoutuksen suunnan, mihin potilaat tarvitsevat tukea toimintakyvyn säilymiseksi. Verkostoituminen eri asiantuntijoiden kanssa vähentää toimintojen päällekkäisyyttä ja tukee mielenterveyspalvelujen saatavuutta yhden oven periaatteella, mikä edellyttää henkilökunnalta laaja-alaista näkemystä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää intervallijaksoilla käyvien potilaiden toimintakyky. Tavoitteena oli myös selvittää henkilökunnan mielipiteitä intervallijaksojen merkityksestä potilaiden kotona pärjäämisen kannalta. Tarkoituksena oli kuvata, miten intervallijaksoja voidaan kehittää potilaiden toimintakykyä edistäviksi ja avohoitoa tukeviksi. Tutkimusmetodologiaksi valittiin toimintatutkimus.
Ensimmäisen syklin kehittämistehtävinä oli 1. Millaiseksi intervallijaksolle tulevat potilaat kokevat oman toimintakykynsä? Aineistoa kerättiin intervallijaksolle tulevilta potilailta (n=7) puoliavoimella SOFAS-lomakkeella. 2. Henkilökunnalta (n=7) kysyttiin mielipiteitä intervallijaksojen merkityksestä potilaiden kotona asumisen kannalta. Aineistot analysoitiin määrällisesti ja induktiivisen sisällön analyysin mukaisesti. Potilaiden toimintakykyä kuvaavat tulokset (SOFAS 71 - 74) osoittivat, että heillä oli toipumisen vuoksi lieviä vaikeuksia selviytyä arkipäivän toiminnoista. Potilaan sen hetkisestä toimintakyvystä nousee kuntoutuksen tarpeet ja tavoitteet niin intervallijaksolla kuin avohoidossa. Henkilökunnan osalta tulokset osoittivat, että intervallijaksojen kehittäminen edellyttää kuntoutuksen säännönmukaisuutta, ryhmätoimintaa, kuntoutuksen tukemista ja jatkuvuutta, kuntoutusmenetelmien tarkoituksenmukaisuutta, kuntoutussuunnitelman kehittämistä ja arviointia sekä omahoitajuutta.
Tuloksia käsiteltiin projekti- ja ohjausryhmissä sekä osastokokouksissa, joiden keskustelun perusteella päädyttiin toiseen kehittämistehtävään. Toisen syklin kehittämistehtäväksi muotoutui: Miten yhteistoimintaa voidaan kehittää tapauskohtaisen työryhmän jäsenten välillä? Yhteistoimintaa kehitettiin kouluttamalla henkilöstöä tarpeenmukaisen hoitotyön malliin, työvuorosuunnittelun avulla ja yhdenmukaistamalla kirjaamiskäytäntöä potilaan tullessa intervallijaksolle. Potilaan intervallijakson tueksi kehitettiin viikko-ohjelmalomake ja potilasesite intervallijakson tarkoituksesta. Lisäksi sovittiin, että potilaan toimintakykyä arvioidaan intervallijakson jälkeen Efficaan. Tapauskohtaisen työryhmän jäsenten nimet kirjataan Efficaan työntekijöiden saatavuuden varmistamiseksi.
Kehittämistyö jatkuu edelleen, koska kehittämiskohteet Effica-kirjaamiseen liittyvät käytännöt, henkilökunnan koulutustarve, työvuorosuunnittelu sekä intervallijaksoihin liittyvän hoitotyön kehittäminen vakiinnutetaan käytäntöön. Työyhteisön osastokokouksessa käsitellään kehittämiskohteet, sovitaan niiden toteuttamiseen liittyvät vastuunjako sekä seurantajakso, jolloin arvioidaan miten kehittäminen on toteutunut. Toimintakyvyn mittarit osoittavat kuntoutuksen suunnan, mihin potilaat tarvitsevat tukea toimintakyvyn säilymiseksi. Verkostoituminen eri asiantuntijoiden kanssa vähentää toimintojen päällekkäisyyttä ja tukee mielenterveyspalvelujen saatavuutta yhden oven periaatteella, mikä edellyttää henkilökunnalta laaja-alaista näkemystä.