Väheneekö kulttuurinälkä ikääntyessä?
Korpela, Tuula (2012)
Korpela, Tuula
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012053010833
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012053010833
Tiivistelmä
Osallistuminen kulttuuritoimintaan lisää voimavaroja, hyvinvointia ja terveyttä. Vanhusten oikeus kulttuuripalveluihin, osallistumiseen ja esteettömään harrastamiseen säilyy vaihtuvissa elämäntilanteissa myös avuntarpeen lisääntyessä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää iäkkäiden kulttuurin ja taiteen harrastamista. Tavoitteena oli nostaa esille ikäihmisten toiveita harrastamisen sisällöstä ja toteutuksesta. Osallistuminen oli määritelty osallisuutena tekemiseen mutta myös yleisönä olemiseen. Tutkimuksessa selvitettiin myös esteitä, jotka vaikeuttavat mahdollisuutta harrastaa.
Opinnäytetyö toteutettiin strukturoituna lomakehaastatteluna erään turkulaisen palvelutalon asukkaille. Otokseen valittiin kotihoidon asiakkaat, joilla ei ollut olennaista muistin, kognition tai mielenterveyden ongelmaa. Kyselyyn vastasi 18 henkilöä. Aineisto analysoitiin pääosin kvantitatiivisin menetelmin.
Haastateltavat olivat työikäisenä aktiivisimmin harrastaneet lukemista, musiikkia, tanssia sekä television katselua ja radion kuuntelua. Tutkimustulosten mukaan kuluneen vuoden aikana suosituimmat kulttuuriharrastukset olivat olleet musiikki, television katselu, radion kuuntelu ja elokuvat. Tutkittavien toiveena oli tulevaisuudessa harrastaa teatteria, näytelmiä, tanssikulttuuria, osallistua yhteisiin lukupiireihin sekä tutustua muiden maiden kulttuureihin. Kiinnostus kuvataiteisiin, kansanperinteisiin ja keskustelukerhoihin oli kasvanut vuosien myötä. Fyysistä toimintakykyä vaativat harrastukset olivat väistymässä ja tilalle oli tullut halu harrastaa henkisempiä kulttuurimuotoja. Tutkimuksen mukaan esteenä kulttuurin ja taiteen harrastamiseen olivat alaraajaongelmat, kivut, säryt, huimaus sekä heikentynyt tasapaino. Haastateltavat toivoivat toiminnan tapahtuvan omassa palvelutalossa iltapäivisin.
Taiteen ja kulttuurin tulisi olla osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Tulevaisuuden haasteena on menetelmien kehittäminen osana koti- ja avopalveluja. Tavoitteena on, että yksilölliset kulttuuritarpeet olisivat osana hoito- ja palvelusuunnitelmaa. Kehittäminen vaatii asenteiden, työtapojen ja toimintakulttuurin muutosta sekä johtajuuden ja koulutuksen kehittämistä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää iäkkäiden kulttuurin ja taiteen harrastamista. Tavoitteena oli nostaa esille ikäihmisten toiveita harrastamisen sisällöstä ja toteutuksesta. Osallistuminen oli määritelty osallisuutena tekemiseen mutta myös yleisönä olemiseen. Tutkimuksessa selvitettiin myös esteitä, jotka vaikeuttavat mahdollisuutta harrastaa.
Opinnäytetyö toteutettiin strukturoituna lomakehaastatteluna erään turkulaisen palvelutalon asukkaille. Otokseen valittiin kotihoidon asiakkaat, joilla ei ollut olennaista muistin, kognition tai mielenterveyden ongelmaa. Kyselyyn vastasi 18 henkilöä. Aineisto analysoitiin pääosin kvantitatiivisin menetelmin.
Haastateltavat olivat työikäisenä aktiivisimmin harrastaneet lukemista, musiikkia, tanssia sekä television katselua ja radion kuuntelua. Tutkimustulosten mukaan kuluneen vuoden aikana suosituimmat kulttuuriharrastukset olivat olleet musiikki, television katselu, radion kuuntelu ja elokuvat. Tutkittavien toiveena oli tulevaisuudessa harrastaa teatteria, näytelmiä, tanssikulttuuria, osallistua yhteisiin lukupiireihin sekä tutustua muiden maiden kulttuureihin. Kiinnostus kuvataiteisiin, kansanperinteisiin ja keskustelukerhoihin oli kasvanut vuosien myötä. Fyysistä toimintakykyä vaativat harrastukset olivat väistymässä ja tilalle oli tullut halu harrastaa henkisempiä kulttuurimuotoja. Tutkimuksen mukaan esteenä kulttuurin ja taiteen harrastamiseen olivat alaraajaongelmat, kivut, säryt, huimaus sekä heikentynyt tasapaino. Haastateltavat toivoivat toiminnan tapahtuvan omassa palvelutalossa iltapäivisin.
Taiteen ja kulttuurin tulisi olla osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Tulevaisuuden haasteena on menetelmien kehittäminen osana koti- ja avopalveluja. Tavoitteena on, että yksilölliset kulttuuritarpeet olisivat osana hoito- ja palvelusuunnitelmaa. Kehittäminen vaatii asenteiden, työtapojen ja toimintakulttuurin muutosta sekä johtajuuden ja koulutuksen kehittämistä.