"SE ON SITÄ RINNALLA KULKEMISTA" : Syöpäyhdyshoitaja rinnalla kulkijana
Vilander, Maija; Hanhinen, Minna (2009)
Vilander, Maija
Hanhinen, Minna
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911065305
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911065305
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata Keski-Suomen syöpäyhdyshoitajien työn sisältöä sekä heidän osaamistaan syöpää sairastavan hoitotyössä. Tavoitteena oli myös kartoittaa mille syövän hoitotyön osaamisalueelle syöpäyhdyshoitajat kokevat tarvitsevansa lisää koulutusta ja millaisesta koulutuksesta he kokisivat saavansa parhaiten uutta tietoa työhönsä. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää syöpäyhdyshoitajien koulutusta kehitettäessä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmänä oli avoin haastattelu. Haastatteluihin osallistui viisi Keski-Suomessa työskentelevää syöpäyhdyshoitajaa. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä analyysilla.
Syöpäyhdyshoitajat kuvasivat työn sisällön olevan syöpäpotilaiden ja heidän omaistensa tapaamista, neuvomista sekä tukiverkostojen kartoittamista. Syöpäyhdyshoitajat määrittelivät osaamisalueiksi kohtaamistaidot, ohjauksen ja neuvonnan sekä tuen ja ymmärryksen antamisen. Esille nousivat myös hyvän hoidon sisältö ja laatu, verkostotyö, kivunhoito ja terveyden edistäminen. Syöpäyhdyshoitajat kokivat työssään tämän hetkisen tiedon olevan puutteellista. Erityisesti koulutusta kaivattiin syövän hoidoista, lääkityksistä, erilaisista syövistä ja niiden hoitomuodoista, hoitojen ja lääkitysten sivuvaikutuksista, palliatiivisesta hoidosta sekä saattohoidosta.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että syöpäyhdyshoitajien osaamista ja koulutuksen tarpeellisuutta tulee selvittää laaja-alaisemmin.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmänä oli avoin haastattelu. Haastatteluihin osallistui viisi Keski-Suomessa työskentelevää syöpäyhdyshoitajaa. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä analyysilla.
Syöpäyhdyshoitajat kuvasivat työn sisällön olevan syöpäpotilaiden ja heidän omaistensa tapaamista, neuvomista sekä tukiverkostojen kartoittamista. Syöpäyhdyshoitajat määrittelivät osaamisalueiksi kohtaamistaidot, ohjauksen ja neuvonnan sekä tuen ja ymmärryksen antamisen. Esille nousivat myös hyvän hoidon sisältö ja laatu, verkostotyö, kivunhoito ja terveyden edistäminen. Syöpäyhdyshoitajat kokivat työssään tämän hetkisen tiedon olevan puutteellista. Erityisesti koulutusta kaivattiin syövän hoidoista, lääkityksistä, erilaisista syövistä ja niiden hoitomuodoista, hoitojen ja lääkitysten sivuvaikutuksista, palliatiivisesta hoidosta sekä saattohoidosta.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että syöpäyhdyshoitajien osaamista ja koulutuksen tarpeellisuutta tulee selvittää laaja-alaisemmin.